Joulukuun reenejä

Joulukuu on vierähtänyt vauhdilla ja nyt ollaan lomalla. Edelliset kolme viikko mentiin rytmillä kaksi rankempaa ja sitten yksi kevyt. Nyt on kevyt viikkokin on saatu pulkkaan ja huomenna alkaa joululoman reenitykitys. Tavoite on tehdä määrää ja paljon laadukkaita harjoituksia.

Ensimmäinen viikko sisälsi reilun 20 tuntia treeniä. Tämä on sellainen määrä, jonka olen kokenut olevan melkolailla maksimi kouluviikolla tehtynä. Tähänkin saa melkein joka päivä harjoitella kahdesti. Viikko sisälsi wattbike ajoa Vierumäellä, olen nyt syksyllä tehnyt viikoittain kovempia harjoituksia wattbikellä. Mukana oli myös maastopyöräily, Viikonloppuna Himoksella tuli kivuttua Himos- kukkulaa ylös-alas. Eiköhän sinnekin saada hienot sprintti-sm:t ensi kesänä. Salilla tuli myös käytyä kyykkäämässä ja oli hieno huomata, että syksyn salikuuri ei ole mennyt hukkaan, vaan voimaa on tullut selvästi lisää.

Himoksen huipulla

Viime viikolla treenitunnit hieman tippuivat edellisestä, mutta mukana oli hieman tehokkaampia reenejä. Wattbikellä tein 2 x15 min ftp-treeniä. Juosten otin 5 x1000. Vk-vauhdilla ja vauhdit olivat ennätys luokkaa. Tietenkin viikkoon kuului myös kevyitä pk lenkkejä pyörällä ja uintia. Lauantaina piti mennä juoksemaan Teivocupin seuraavaan osakilpailuun, mutta liukkaan kelin vuoksi siirryimme Kaapon ja Teron kanssa Pirkkahallin sisätiloihin juoksemaan 5 km testin. Juoksu kulki ihan mukavasti, ja tulos parani kuukauden takaisesta parillakymmenellä sekunnilla.

Tämä viikko oli tarkoitus vetää ihan levon kannalta ja latailla akkuja loman kotileiriä varten. Alkuviikko menikin mukavasti viimeistellen kouluhommat Vierumäellä ja aloittaen loman vieton. Viikonloppuna sitten tulikin tehtyä ehkä hivenen liikaa. Eilen lauantaina tein taas FTP-testin ja vaikka suoritus ei ollutkaan optimi, tulos parani 7 watilla. Vielä 13 wattia matkaa talven tavoitteeseen. Tänään tarkoitus oli ajaa maasturilla jonkin aikaa palauttavaa, mutta lenkki venähtikin pikku pakkasessa ja auringonpaisteessa lähes viiden tunnin lenkiksi. Lopussa lenkin pituus alkoi jo hieman tuntua kintuissa, mutta uskon, ettei kevyt viikko silti mennyt reisille.

Perus tekemistä

Viimeinen kolme viikkoa on vierähtänyt kyllä todella nopeasti. Adventure Racestä palauduin todella nopeasti ja harjoittelun pääsin aloittamaan kunnolla heti maanantaina kisan jälkeen. Harjoitusviikko oli kokonaisuutena reilut 18h tuntia, sisältäen uintia, maastopyöräilyä ja viikon huipensi sunnuntain ftp-testi. Edellisestä testistä oli noin kuukausi ja nyt oli aika kokeilla onko minkäänlaista kehittymistä tapahtunut. Vaikka alla olikin rankka reeniviikko, testi meni todella hyvin ja tulos parani 20 watilla Tahkon vastaavasta testistä. Tästä on hyvä lähteä nostamaan watteja kevään mittaan.

Toissaviikko oli myös tunneiltaan mukava. Viikolla Vierumäellä perus tekemistä ja viikonloppuna Teivo cupin ensimmäinen osakilpailu Tampereeella ja päälle vähän pyörää. Viikon parhaita reenejä oli varmasti tehokas wattbiketreeni salin päälle ja keskiviikkoaamun 20 km lenkki, mikä oli samalla kauden ensimmäinen pidempi lenkki. Lauantaina Teivocupissa olivat viivalla myös Kaapo ja Tero. Molemmat pojat painelivat horisonttiin heti startista. Kaapon sain kiinni tonnin kohdalla ja tässä kohtaa alkoi oma juoksukin löytymään. Missään kohdassa ei ollut mitenkään huippufiilis ja etenkin lopussa ei paljon loppukiriä irronnut. Aika 19:13 oli silti ihan tyydyttävä ja sitä lähdetään parantamaan parin viikon päästä toisessa osakilpailussa. Lenkin jälkeen lähdettiin siis porukalla mankeloimaan latupohjia kohti Ylöjärveä, mutta omalta osalta tämä hupi loppui vajaan kympin kohdalla ketjujen katkeamiseen ja pyöräily vaihtui talutukseen.

Viime viikko olikin sitten kevyempi. Mukaan mahtui silti hyviä ja laadukkaita treenejä vaikka pääpaino olikin palauttelussa. Seuraava kolme viikkoa mennään samalla kaavalla kun edellisetkin; kaksi kovempaa ja sitten kevyempi. Tämän jälkeen onkin kahden viikon joululoma, jolloin olisi tarkoitus vetäistä kunnon kotileiri. Hiihtokelejäkin tässä on jo tovi odoteltu ja toivo elää että tykit saisivat lunta jo ensiviikonlopuksi.

Adventure Race

Viimeinen kaksi viikkoa on mennyt kevyehkön reenin merkeissä. Syysloman jälkeinen viikko oli tarkoitus vetää kevyenä ja kevythän se olikin. Tunteja tuli vain 12. Mukana oli kaksi hyvää sali- reeniä, mitkä kyllä tuntuivat seuraavina päivinä. Uudella maasturillakin tuli ajeltua Vierumäen pururadoilla. Viikonloppu vierähti Kouvolassa uintikisoissa valmentaja. Omat treenit jäi tekemättä, mutta oli hieno katsella kun valmennettavat onnistuivat altaassa.

Viime viikolla alkuviikon tuli treenattua ihan hyvin, sitten hieman levättyä kisaan ja viikonloppu vierähtikin sitten nukkuessa. Maanantaina kävin aamusta juoksemassa ensimmäisen hieman pidemmän lenkin sitten Barcan jälkeen. Noin 15km lenkki meni ihan mukavasti ja salijumit olivat häipyneet viikonlopun levolla. Keskiviikkona vedin kovan yhdistelmätreenin wattbikellä, pääsarjana 2x (20 min pyörällä + 1km juoksua). Pyörällä jaksoin puristaa hyvin ja watitkin olivat ihan mukavia. Juoksu oli irtonaista ja kilsat taittuivat yllättävän kovaa.

Perjantaina kello 18:00 oli sitten kauan odotettu hetki, kun Vierumäki Adventure Race- kilpailu starttasi. Meidän joukkue VieruElite kokoonpanoon tuli vielä kisaviikolla hieman muutoksia, kun loukkaantumisien takia mukaan tulikin espanjalainen vaihto-oppilas Rami. Tässä kohtaa kerrottakoon, että Rami näki kisapäivänä ensimmäistä kertaa elämässään lunta . Muut joukkueemme jäsenet olivat suunnistajana tunnettu Anssi ja seikkailu-urheilussa mainetta niittänyt Sami. Lähdimme siis tälle porukalla 12 tunnin hyytävään seikkailuun.

VieruElite ennen kisaa

Kisan aikana piti kantaa kaikki tarvittavat varusteet koko ajan mukana, lisähaasteeksi jokainen joukkue sai vielä kananmunan, jonka piti olla ehjänä maalissa. Alkuhässäkän jälkeen joukkueet suuntasivat rasteille. Meidän eka rasti oli Flowpark-rata. Siellä jokainen vuorollaan suoritti jonkin radan, ja tämä oli ainakin itselleni se fyysisesti rankin tehtävä koko kisassa. Seuraavaksi lähdettiin ampumaan jousipyssyllä. Itse tehtävästä selvittiin hyvin, mutta rastin löytäminen tuotti hieman ongelmia, vaikka oltiin vielä Vierumäen kampuksella XD. Ampumisen jälkeen oli Anssin paraatilaji, suunnistus. Juostiin rastilta toiselle Anssi edellä ja muut perässä. Suunnistusrastiltä lähdettiin kolmantena.

Pikku siirtymän jälkeen oli vuorossa pelätty vesistön ylitys. Tässä oli tarjolla onneksi "nössö ratkaisu" juoksemalla sakkolenkkejä. Me lähdettiin juoksemaan. Lopulta emme hävinneet siinä aikaa nimeksikään ja vältytimme kylmyydeltä. Juoksun jälkeen olikin tiedossa ehkä pisin siirtymä tai siltä se ainakin tuntui. Tämä oli myös ainut rastiväli jonka minä suunnistin. Seuraavaksi oli mukava erätaitoja mittaava rasti, jossa meillä kyllä tuhraantui hieman liikaa aikaa. Rastilla oli vierähtänyt sen verran aikaa, että olimme kaikki aivan jäässä. Juoksemalla kohti seuraavaa tehtävää tuli onneksi lämmin. Tällä välillä ohitimme toisena olevan joukkueen. Tämä rasti testasi tiimitaitoja ja selvisimme siitä ripeasti. Sitten olikin vuorossa pakollinen 30 min ruokatauko. Me ei ruvettu keittämään pastaa, vaan vedettiin kylmät makkarat, vähän nestettä, patukkaa ja jatkettiin matkaa.

Kisaeväät

Maalissa

Tässä kohtaa laskeskeltiin, että ollaan yli puolessä välissä. Seuraava rasti olikin todella kiva, joukkueena piti saada eräänlainen palapeli tehtyä. Tämä onnistui myös hyvin. Palapelien jälkeen oli ulkomaanvahvistuksemme vuoro näyttää kykynsä. Tikan- ja lumipallonheittotehtävässä Rami oli ihan omaa luokkaansa ja auttoi tiimiämme todella. Tämän jälkeen alkoi paluumatka synkästä metsästä kohti Vierumäkeä. Matkalla pysähdyttiin vielä tietovisaan ja ensiapurastille. Molemmat menivät sutjakasti. Aivan Vierumäen porteilla, Scandikin valokeilan alla oli suojuoksu -rasti. Oletimme sen olevan viimeinen, mutta toisin kävi. Jalat aivan jäässä lähdimme kohti viimeistä rastia, melontaa. Tämän homman hoiti mainiosti kotiin oma seikkailu-urheilijamme. Vielä lyhyt maalisuora kampuksella ja saimme huokaista. Maalissa olisi ollut vielä yksi tehtävä kananmunalla, mutta se oli jo hajonnut matkan tiimellyksessä. Olimme toisina maalissa, mutta saimme kananmunasta sen verran sakkoa, että yksi joukkue meni tuloksissa ohi. Lopulta oltiin siis kolmansia. Vaikka lähdettiin tosissaan kisaamaan, oli tärkeintä maaliinpääsy ;)



Kisa oli kokonaisuutena ikimuistoinen, ja olen takuulla ensi vuonna mukana. Järjestelyt olivat todella hyvät ja ei voi kuin ihmetellä miten noin pienellä porukalla saatiin näin hyvin järjestetty kisa. Isot kiitokset myös joukkuekavereille, jotka mahdollistivat tämän kisan läpipääsyn.

Tänään kävin vetämässä ekan reenin kisan jälkeen, kroppa on hyvin palautunut rääkistä. Tällä viikolla olisi tarkoitus koittaa FTP-testiä uusiksi ja toivoa wattejen nousseen. Tänään hain myös postista SpiroTiger -

hengityslaitteen. Iso kiitos Tiina Bomanille ja Erik Schumacherille, jotka tukivat laitteen hankinnassa. Kirjoittelen laitteen käytöstä, kun saan kokemuksia. Nyt punkkeriin kelaamaan pitkästä aikaa.

Palautumista, leireilyä ja kauden aloitus

Nyt on Barcelonan kisasta kulunut kolme viikkoa ja alkaa olla sellainen olo, että jaksaa taas treenata. Ensimmäinen viikko meni totaali levossa. Aluksi olin suunnitellut lepääväni vielä toisenkin viikon ja pitää kahden viikon ylimenon. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun sain kutsun triathlonliiton harjoitusleirille Tahkolle. Ennen leirille lähtöä kokeilein kevyttä harjoittelua uinnin ja juoksun muodossa, ja lihaksissa huomasi vielä selvää väsymystä.

Tahko huiputettu

Keskiviikkona iltapäivällä lähdettiin Leskisen Miran kanssa Vierumäeltä ajamaan kohti Tahkoa. Tahkolla oltiin sopivasti iltapalaksi ja tavattiin muut yli-innokkaat triathlonistin alut ja valmentajamme Risto Niemelän ja Merja Kiviranta-Mölsän. Torstai olikin leirillä ns. testipäivä. Aamulla tehtiin uinnissa CSS testi, mihin kuului 400 vu ja 200 vu täysiä, ja tästä laskettiin matemaattisella kaavalla kynnysvauhti. Omat ajat oli 4,50 ja 2,24. Molemmissa viimeinen vaihde jäi uupumaan ja vauhtia ei saanut millään kiristymään loppuun. Kynnysvauhdiksi määräytyi kuitenkin 1,13 mikä on ihan kohtuullinen. Ruokailun ja päiväunien jälkeen oli vuorossa wattbikellä FTP-testi. 20 min testin keskiwateiksi tuli 280 ja tätä on hyvä lähteä nostamaan talven mittaan. Illalla oli vielä palauttava sauvakävely.

Testissä hengitys harjoittelu laite

Loppuleirin toistui sama kuvio: aamusta altaaseen ja päivällä yhdistelmätreeni treinerillä ja matolla. Lauantaina tosin käytiin Annin kanssa huiputtamassa Tahko. Leirillä oli myös hyviä luentoja niin wattiharjoittelusta, ravinnosta, kuin triathlonharjoittelusta ylipäätään. Leiri oli kokonaisuutena erittäin hyvä ja Tahkon puitteet ovat tri-leireilyyn erinomaiset. Toivottavasti vastaavia leirejä tulee jatkossakin. Harjoittelukin onnistui hyvin, vaikka ensin pelkäsin etten pysy muiden mukana, kun palautuminen oli vielä vaiheessa.

Sunnuntaina palasin Tampereelle ja tiedossa oli viikon syysloma. Vaikka alla oli melko rankka leiri, on tälläkin viikolla tullut hyvin treenitunteja. Uimassa on tullut käytyä kolmesti ja etenkin lyhyet matkat on liikahtanut ihan mukavasti. Pidemmissä kelureissa huomaa niiden puutteen, ja tunnin jälkeen alkaa altaassa olo puuduttamaan. Näitä pitäisi nyt saada muutamia syksyn mittaan, jotta on pohjia mistä rakentaa kovaa uintikuntoa kesäksi. Punttiharjoittelu tuli myös aloitettua ja toivottavasti tällä tavalla saisi pyöränkin liikahtamaan ensi kesänä. Pyräarsenaalini kasvoi tällä viikolla myös uudella pyörällä hankittuani Cuben maasturin. Sillä tulee ajettua toivottavati läpi talven. Laurin kanssa käytiin tekniikat läpi kaikista perusliikkeistä ja nyt aloitan pienillä painoilla kasvattamaan voimatasoja. Eilen tehtii myös viikon ainut tehokkaampi reeni. Settinä oli 4+10 min wattbikellä. Keskiwatit oli ihan mukavia ja kasvoivat loppua kohden.

Ensi viikko meneekin kevyemmissä merkeissä, kun alkaa taas koulu eikä voi treenata pääsäätöisesti. Myös viikonloppu menee uintikisoissa, mutta tällä kertaa katsomon puolella pilli ja kello kaulassa. Ensi kauden kisakalenterikin alkaa olla valmis. Alkukesä menee lyhyempien matkojen parissa, toinen pääkisa on Motalan tai Joroisten kisa, valmistavana kisana Turun tai Tahkon puolikas ja kauden huipentaa Ironman Barcelona. Vaikka ensi kesän kisoihin on vielä aikaa, on seuravaan starttiin vajaa kaksi viikkoa. Olen mukana Vieru Adventure Race- seikkailukisassa. Neljän hengen joukkueena mennään noin 12 tuntita pitkin Vierumäen pimeää metsää suorittaen erilaisia rasteja. Varmasti mukava kisa, kunhan selviää hengissä maaliin.

Im Barcelona

Nyt on Barcelonan Ironman takana ja kausi sitä myötä paketissa. Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin ja tulokseen saa olla tyytyväinen. Lennettiin siis tiistaina illansuussa tänne Calellaan. Keskiviikkona pyörät kasaan ja kevyt pyörä+juoksu. Torstaina aamusta uintia 20 min ja päälle vähän pyörää. Perjantaina totaali lepo ja lauantaina kaikki lajit nopeasti läpi herätellen paikkoja. Tankkauksen aloitin torstaina.

Kisa-aamuna kun oltiin lähdössä hotellilta laittamaan pyöriin ilmaa, alkoi järjetön ukkoskuuro. Vettä tuli, kun sieltä kuuluisasta esterin pe######tä. Kadut alkoi lainehtia ja taivas löi salamoita salaman perään. Laitettiin vaihtopaikat kuntoon ja tultiin hotellilla pukemaan märkkäreitä. Tässä vaiheessa oltiin kyllä varmoja siitä, että tänään ei kisata. Lampsittiin silti toiveikkaina lähtöpaikalla ja siellä kuultiin, että startti on myöhässä. 10 min odottelun jälkeen kuultiin, että kaikkia lähtöjä siiretään 30 min. Iloisena siitä, että kisa pidetään, mentiin valmistautumaan omiin lähtöihimme.

Oma lähtöni oli nyt 9:11. Eteen lähti vajaa reilut 500 kisaajaa. Omassa aallossa oli 18-29 vuotiaat. Lähtö tapahtui rannalta ja siitä juostiin veteen. Heti alkuun meitä "karkasi" neljän hengen porukka, mutta jo ekalla poijulla sai nyrkistä ja vedin keuhkot täyteen vettä. Siinä ei auttanut muu kuin selälleen, vedet ulos, ja matka jatkui. Karkulaiset olivat jo kaukana, ja päätin tehdän oman uinnin. Uin rennon reipasta ja säästelin energiaa myöhemmäksi. Ohiteltavia kyllä oli, mutta oman uinnin sain silti pidettyä todella hyvin. Lopussa takaa tuli pari omaa sarjalaista ja ilmeisesti 3 min jälkeen lähtenyt porukka. Näiden peesissä uin sitten ehkä viimeisen kilometrin. Rantauduin sarjani toisena ajassa 53:46.

Ripeä vaihto; tällä kertaa mulla oli kengätkin pussissa, jotteivat ne olisi jo valmiiksi ihan läpimärät. Pyörällä tajusin sään muuttuneen mukavaksi, aurinko alkoi paistaa eikä sateesta ollut tietoakaan. Tiet oli kyllä alkuun märät, ja sen huomasi rengasrikkojen määrässä ekalla kierroksella. Pyörä lähti mukavasti liikeelle. Alussa oli muutama pikku nyppylä ja sitten loppu kääntöpaikalla ihan pannukakkua. Ajelin itsekseen ja päästin takaa tulevat pienet ryhmät menemään, jotta kontrolli pysyisi päällä. Eka kierros menikin mukavasti ja Calellan liikenneympyrässä mittari näytti 35,x km/h. Geelitkin upposi hyvin. Mulla oli mukana GU:n geelejä, sillä en uskaltanut lähteä kisaan järjestäjän geeleillä kokeilematta niitä etukäteen. Ajaessani toista kertaa kohti pidemmän lenkin kääntöpaikkaa alkoi vähän painaan ja ajattelin jo että olin lähtenyt liian kovaa. Osasyynä oli varmaan pieni energiatasojen laskeminen, sillä olin missannut kahdella edellisellä huollolla urheilujuomapullon ja saanut vain vettä. Popsin muutaman geeli-karkin ja kääntöpaikan jälkeen alkoi taas homma maistua. Calellan ympyrässä mittari näytti taas mukavia reilun 35k/h lukemia. Vuorossa oli enää pikku lenkki ja sitten juoksemaan. Tällä lyhyellä lenkillä alkoi porukka kasaantua ja peesivälin pitäminen oli välillä jo mahdotonta. Muutenkin kisassa jaettiin järjetön määrä penalteja. Välillä ajaminen oli jo vaarallista, kun kahden metrin rännissä molenmilta puolilta tuli porukkaa ohi. Selvisin ongelmitta vaihtoon. Pyöräilyn aika oli 5:06 ja keskari huiteli 35,2 luokkaa. Tässä vaiheessa en sijoitustani tiennyt ja loppuaikaa en ruvennut vielä miettimään.

Vaihto sujui taas ongelmitta ja lähdin juoksemaan. Edessä oli elämäni ensimmäinen maraton. Lähdin rennosti juoksemaan ja pyrin pitämään kilsat 5-5:15 luokassa. Tätä onnistui ehkä ensimmäinen kymppi, sitten vauhti hyytyi. Alkuun yritin ottaa geeliä jokaisella huollolla, mutta järjestäjän tauriinigeelit laittoivat pakan sekaisn ja geelit alkoivat todella ällöttämään. Onneksi mukana oli vielä kolme omaa geeliä ja huoltojoukoilta sain pussillisen geelikarkkeja. Ekan kympin kierroksen jälkeen kuulin olevani kahdeksas, ja tiesin että nyt taistellaan vain maaliin pääsystä. Toisella kiekalla alkoi tossu painaa ja vauhti tippui noin 5:15-5:30 luokkaan. Tokan kierroksen jälkeen kuulin, että kymppiin on mahdollisuudet, mutta en uskaltanut alkaa haaveilla siitä vielä. Kolmas kierros menikin suunnilleen samaan kuin toinenkin. Söin joka huollolla ainakin kaksi banaania ja joi vettä ja urheilujuomaa. Vikalle kierrokselle löhdettäessä uskalsin katsoa paljonko startista on kulunut ja laskin, että mulla on reilu tunti aika juosta 10 km, että menee alta kympin. Pyrin pitämään kilsat 5:30 luokassa, jotta tarvittaessa olisi mahdollista kävellä pikkupätkiä. Onneksi ei tarvinnut kävellä ja vikalla kahdella kilsalla pystyin vähän kiristämäänkin. Maalissa kädet ylös, mitalli kaulaan ja syömään.  Maratoniin kului 3:48, mutta siinä on pari minuuttia vaihtoa. Loppu aika oli 9:52:57 ja sijoitus kuuden omassa sarjassa.

Tulokseen olen todella tyytyväinen. Kauden alussa tavoite oli Kalmarissa alta kymmenen, mutta siinä kävi miten kävi. Syksyn harjoituskausi oli todella rikkonainen, joten täällä tavoite oli vain läpipääsy. Se, että kympin raja meni rikki, on hienoa ja antaa rutkasti lisämotivaatiota treenata kohti ensi kesää.

Kisa oli kokonaisuutena erittäin hyvin järjestetty. Vähän särjestelyissä oli manjaana-meininkiä, mutta kun otti asiat lunkisti, kaikesta selvisi. Reitit oli hyvin merkitty ja todella nopeat. Suomalaisia oli myös todella paljon kannustamassa ja tästä saikin paljon lisäpuhtia matkan varrella. Ensi vuoden kisaan tuli myös ilmottauduttua ja sillon tavoitteena on paikka Konalla. Nyt alkaa ylimenokausi ja kevyen harjoittelun aloitan parin viikon päästä. Seuraavaan pääkisaan on kumminkin vuosi aikaa.

Viimenen viikko

Nyt on enää viikko Barcan kisaan ja kauden loppumiseen. Pikkuhiljaa alkaakin jo pitkä kausi painaa,  ja on kiva päästä ottamaan vähän lepoakin, mutta ensin täytyy hoitaa Barcan kisa kunnilla maaliin.

Viime postauksen jälkeen flunssa vei vielä muutaman treenipäivän, mutta lopulta pääsin taas tekemisen makuun. Välillä ehti jo hiipiä mieleen pelko, että minkäänlaista kuntoa en saa aikaiseksi ennen kisaa, mutta nyt muutaman kovan setin jälkeen tuntuu siltä, että kaikki alkaa olla kunnossa.

Vierumäen kirjaston aarteita

Niin kuin joskus Kalmarin jälkeen suunnitelin, niin piti tehdä ennen Barcaa noin kahden viikon kova treenijakso. Tämä supistui nyt kahteen kovempaan ns. täsmätreeniin. Ensinmäisessä hain Annilta wattikiekon lainaksi ja ajoin 20 km tempon. Lauri tuli vielä skootterilla vieressä/takana ja kannusti ajamaan kovempaa. Vaikka watit olikin onnettoman pienet, niin irti en ole saanu koskaan yhtä hyvin. Kerrankin tuli ajettua tasaisellakin ja alamäissä tarpeeksi lujaa, kun näki wattien romahtavan näillä osuuksilla. Tuli ohessa myös Viitapohjan 20 km Tempo-reitin uusi personabest.

Pyöräkin tuli pestyä

Toinen iso treeni oli pidempi yhdistelmä 90 km + 15 km. Lähes sama setti kuin ennen Kalmaria. Nyt en vain uskaltautunut uimaan. Omista sykkeistä ei ole mitään hajua, kun Garmin hyytyi noin 2 km ajon jälkeen. Onneksi en ollut yksin matkassa, vaan Karin mittarista nähtiin matkat ja vauhdit. Pyörä ajettiin kiristämällä 20 km pk1, 20 km pk2, 30 km kynnys, 20 km vk1. Rasittavuus ja vauhdit nousi vat ihan mukavasti ja oli ihan kiva ajaa varsinkin kun ei omasta kunnosta ollut 100% varmuutta. Päälle 15 km juoksu ja tarkoitus oli pitää yllä tasaisentappavaa 5 min/km vauhtia. Juoksu kyllä kulki pyörän päälle ja vauhtia piti välillä jopa toppuutella, jottei liian kovaa menty.

Tällä viikolla onkin sitten ollut jo hieman kevyempää. Alkuviikosta tosin koulussa vedettiin kova crossfitt treeni ja jalat oli tästä oudokseltaan pari päivää melko kipeät. Keskiviikkona kävin radalla juoksemassa lyhyitä kovia. Im-treeni on kyllä hukannut 200 m ja 400 m kovimman terän, mutta  4-5 min/km vauhdit kulki hyvin. To ja pe oli taas kevyempää, ja eilen kävin tekemässä vikan kovan ennen ensiviikon kisaa. Eilen ohjelmassa oli tuttu 10 km tempo ja 20 min kiristävä juoksu setti. Saman tein ennen Joroista ja Kalmaria. Pyörässä oli aikamoinen tuuli, mutta silti keskari oli ihan ok. Juoksu kulki taas hyvin ja varsinkin vika kilsa kulki paremmin kuin ennen Kalmaria.

Tänään olisi vielä tarkoitus käydä uittamassa Helixiä punkkerissa ja huomenna noin tunnin kevyt pyöräily. Tiistaina lennetään pelipaikoille ja siellä sitten muutaman kevyt treeni ennen hoo-hetkeä. Ainakin meressä pitää käydä, sillä vähään aikaan ei avovedessä oo tullut uitua. Fiilikset on ihan hyvät ja olen suhteellisen luottavainen kisan suhteen.

Flunssassa

Viime kirjoituksen jälkeen ei voi kyllä treeneillä kehuskella. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina juostiin Pyhäjärvi ympäri. Tämä onkin ainut kunnollinen treeni tähän kahden viikon jaksoon. Viime viikon piti olla kevyt. Treenitunnillisesti siitä sitten tulikin kevyt. Olimme koulusta metsässä melkein koko viikon. Treenattua ei tullut, mutta kaikenlaista muuta puuhastelu kyllä. Lepoa olisi kyllä saanut olla enemmän. Kun metsästä saavuin kotiin, iski flunssa. Sitä oli enteilly koko viikon, ja lopultahan se tuli. Viikonlopun treenit olikin sitten pilalla sen myötä.

Alkuviikko meni vielä huilatessa, mutta sitten tein virheen. Tiistaina luulin olevan jo tarpeeksi terve treenatakseni ja lähdin parin tunnin pyörälenkille. Keskiviikkona tauti palasi ja loppuviikko onkin vierähtänyt kuumeessa.

Pikku hiljaa alkaa ajatukset kääntyä ensi kauteen ja toivo hyvästä kisasta Barcassa unohtuu. Ikinä ei tietentään saa luovuttaa ja toivo elää vielä. Vaikka en huippukuntoon pääsisi, lähden silti kisaan ja tavoittelen maaliinpääsyä. Ensi viikolla toivottavasti saa tehtyä muutaman hyvän treenin ja lauantaina vielä hyvän valmistavan treenin. Ensi kauden suunnitelmissa on pikkuhiljaan mieleen tullut, että josko kilpailisi täydenmatkan SM:ssä Lahdessa. Saisi treenata koko vuoden kisareiteillä ja kausi olisi päätöksessä ennen koulun alkua.

Opiskelun aloittaminen ja motivivaation kasaaminen

Kalmarin pettymyksen jälkeen motivaatio ja halu harjoitella oli totaalisen hukassa. Pelkkä harjoittelun miettiminen ketutti ja teki vain mieli laittaa pyörä myyntiin. Onneksi jo tiistai-iltana löytyi treeniseuraa ja ekan treenin sai tehdä hyvässä seurassa. Viikolla tuli sitten tehtyä muutamia treenejä. Kaikissa treeneissä pidettiin tehot matalalla ja keskityttiin peruskunnon tekemiseen. Veto oli kyllä koko viikon pois. Lihakset olivat voimattomat, vauhtia ei löytynyt missään lajissa ja mahakin oli vielä hivenen oireileva. Viikonloppuna uskallauiduin tekemään pitkän pyörän. Lauantaina tuli ajettua reilu 120 km. Veto oli kyllä tässäkin treenissä poissa ja viimeiset 50 km oli yhtä tuskaa. Sunnuntaina päätin juosta pari tuntia. Vauhdilla tässäkään ei juhlittu, mutta meno ei ollut ihan niin väsynyttä kun edeltävänä päivänä pyörällä.

Viime viikolla motivaatio treenata kohti Barcelonan Im koki toisen kolauksen, kun starttiajat julkaistiin. Agegroupperit lähtevät sarjoittain ryhmissä. Ensin lähtevät hitainmat ryhmät ja sitten vasta muut. En vieläkään ymmärrä, mikä tässä on ideana, mutta se on kaikille sama. Barceolonassa ei ole siis luvassa 50 minuutin uintiaikaa, sillä ruuhkaa ja ohiteltavaa on runsaasti. Toivottavasti pääsee edes alta tunnin. Toisaalta nyt hyvällä uinnilla 50-vuotiaiden sarjasta voi saada hyviä pyöräporukoita.

Tämän viikon maanantaina aloitin opiskelut Vierumäellä HaagaHelian ammattikorkeakoulussa. Valmistun täältä toivottavasti joskus liikunnanohjaajaksi. Viikot menee jatkossa Vierumäellä, missä on kyllä puitteet treenamiiseen kohdillaan. Pitää vain muistaa pitää kokonaisrasitus kohdillaan, sillä nyt ei ehdi joka päivä nukkua päikkäreitä.

Tällä viikolla on saanut tehtyä ihan hyvin treenejä, vaikka opiskelu onkin tullut mukaan kuvioihin. Maanantaina kävin uimassa vajaan tunnin. Meno oli vieläkin kovin väsynyttä ja viikonlopun pitkikset painoivat kropassa. Tiistaina aamusta tunnin juoksulenkki vesisateessa. Illalla taas sateessa, mutta tällä kertaa pyörällä parin tunnin lenkura. Jalat oli kyllä ihan muissa maailmoissa ja pienet rustotkaan ei kulkenu. Keskiviikkona aamusta altaaseen ja vauhtiakin alkoi pikku hiljaa löytyä. Vedin lyhyitä tehopätkiä ja kroppa alkoi ottaa taas treeniä vastaan. Illalle olin suunnitellut juoksuvetoja. Radalla päätin koittaa 6-10 x 1000m  4-4.15 vauhdilla. Meno ei ollut ihan parasta, mutta lopulta vedin 10 tonttua ja keskari oli noin 4.05. Kaikki ei ollut pelissä, vaan tarkoitus oli vetää rennosti kovia vetoja. Torstaina illasta 2 h kevyt pyörittely. Perjantaina vapaapäivä ja matkustus Tampereelle. Tänään 100 km pyörittely ja pyöräily oli taas kivaa ekan kerran Kalmarin jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus juosta Pyhäjärvi ympäri, toivottavasti juoksukin kulkee.

Pikkuhiljaa alkaa taas treeni maittaa eikä itseä tarvitse pakottaa kynsin hampain lenkkipolulle. Ensi viikolla mennään koulusta metsään neljäksi päiväksi ja treenitunnit tippuukin tämän takia radikaalisti. Tämä sinänsä osuu hyvin suunnittelemaani kevyeen viikkoon. Suunnitelma Barceloonaan asti on ensiviikko kevyttä, kaksi kovaa viikkkoa, kaksi kevyttä/herkistävää viikkoa ja sitten itse kisa. Toivottavasti Barcelonassa on myös onni matkassa. En muuten ollut ainut, joka sairastui Kalmarissa. Tästä  lehtijuttu aiheesta.

Ironman Kalmar DNF

Kaikki sujui loistavasti Kalmarissa. Torstaina ohjelmassa oli ilmoittautuminen ja pastaparty, ja loppupäivä menikin sitten lepäillessä. Perjantaina aamusta 20 minuutin pyöräily ja pyörän luovutus. Pyörä tuntui ihanan kevyeltä ja lyhyet rustot erittäin irtonaisilta. Pyörän luovutuksen jälkeen kävin vielä uimasssa 20 minuuttia kisareitillä ja tutustumassa mataliin kohtiin. Uintikin tuntui erittäin kevyeltä ja rennolta. Tässä kohtaa kaikki oli tehtynä ja odotin innolla lauantain kisaa. Käytiin Kalmarin keskustassa vielä lounaalla ennen mökille palaata.

Tässä kohtaa sitten homma kosahti. Lounaalta sain jonkin sortin ruokamyrkytyksen, ja puoli tuntia sen jälkeen alkoi tulla tavaraa pihalle. Tätä sittin jatkuikin koko perjantai-iltapäivän ja illan. Illemmalla  tulo lakkasi, mutta mitään ei enää voinut syödä ja maha oli tolkuttoman kipeä. Päätin jättää starttipäätöksen aamuun. Kukonlaulun aikaa ylös, vaikka en kyllä nukkunut kuin max tunnin mahakivun vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan kisaa, sillä olin odottanut sitä suuresti. Sain aamulla hieman syödyksi ja juoduksi.

Pelipaikoilla renkaisiin ilmaa, energiat pyörää, bagien tarkistus ja uintipaikalle. Märkkäri päälle ja odottamaan paukkua eturiviin. Klo 7:00 pamahti ja lähdin tuttuun tapaan ekan 50 metriä kovaa, jotta välttyisin käsirysyltä. Tämän jälkeen olinkin ag-porukan kärjessä. Lähdin pitämään omaa kevytä rentoa vauhtia ja odotin, että joku tulee vetämään. Noin 1.5 km kääntöpoijulla huomasin, että meitä oli kolme kaveria hieman irti, mutta muille ei keulapaikka maistunut. Tässä kohtaa yritin hieman kiristää vauhtia, mutta maha suuttui tästä heti ja aamupala pomppasi kurkkuun. Jatkoin kevytä lätkyttelyä ja mikäs siinä oli uidessa kun pro-porukkaa tuli selkä edellä vastaaan. Lopulta rantauduttiin kolme miestä rinta rinnan ajassa 53 ja risat. Vaihto meni nopeasti, vaikka pyörän löytymisessä vähän vierähtikin.

Pyörällä lähti mukavasti käyntiin oman sarjan kärjessä ja Ölannin siltakin meni lentämällä. Mahakaan ei oireillut alkuun yhtään. Noin 10 km kohdilla nappasin ekan geelin ja maha rupesi heti murjomaan. Tässä kohtaa mietin, että tulee pitkä päivä, vaikka keskari näyttikin unelmalukuja. Jatkoin ajelemista ja jalat tuntui hyvältä, mutta tankkaamaan en pystynyt. Oman urkkajuomapullon, pullon vettä, kolme geeliä ja yhden banaanin olin saanut pakotettua alas noin 90 km kohdalla, kun tuli totaalinen seinä vastaan. Tässä kohtaa kello näytti 2:36 eli eka puolikas oli mennyt ihan hyvin. Tästä eteenpäin en voinut enää syödä enkä juoda mitään. Myöskään aeroasento ei oikein kipeällä vatsalla onnistunut. Jatkoin yläotteilta ajamista ja toivoin, että maha rauhoittuisi ja pääsin jatkamaan kisaa. 109 km väliaikipaikan  jälkeen moottoripyörä lähti sitten viereeni ajamaan. Ajelin siis yksin eli ei se ainakaan peesiä valvonut. Ajoin vielä reilun kilsan moottoripyörä vierellä, kunnes vauhti tippui alle 20km/h, ja pystyssä pysyminen oli jo vaikeaa. Tässä vaiheessa vedin tien sivuun ja valvojakin sai vetäistyä henkeä rauhassa. Maahan makaamaan ja odottamaan kyytiä Kalmariin. Hyvin pelasivat järjestelyt, tultiin heti kysymään,  mikä on ja siirtämään varjoon. Tässä olin kyllä taas hämärän rajamailla, sillä  se vähä minkä pyöräilyssä tankkasinkin, ei ollut imeytynyt. 

Sain kyydin Kalmariin ja luvan lähteä kämpille. Seuraavat tunnit menivätkin sitten maaten ja sain juotua vain muutaman desin viiden tunnin aikana. Illalla oli vielä pakko raahautua hekemaan transitio-bagit Kalmarista. Onneksi pystyin sen verran kävelemään, että sain ne haettua.   Samalla näin, kun Juha tuli maaliin :). Aikaisin nukkumaan ja sunnuntaina alkoi kotimatka kohti Suomea. Tänään aamulla vihdoin päästiin kotiin. Vieläkään en ole pystynyt syömään kunnolla, ja maha on edelleen kipeä. Toivottavasti serauhoituu pian.

Tällä hetkellä harmitus on vielä suuri. Kalmariin olin ilmottautunut vuosi sitten ja siitä asti olin harjoitellut ja odottanut kisaa todella. Kunto olisi ollut erittäin hyvä, ja hyvään suoritukseen kaikki mahdollisuudet. No nimeni löytyy Ironman Barcelonan listalta ja sinne on nyt 48. päivää aikaa. Kunhan ketutus muuttuu motivaatioksi ja pääsen taas treenaamaan, uskon pystyväni Katalonian auringon alla urani parhaaseen suoritukseen.

3. päivää

Nyt alkaa olla h-hetki lähellä. Melkein vuoden treenauksen ja odotuksen jälkeen lauantaina se vihdoin koittaa, Ironman Kalmar. Mutta palataan vielä viimeistelytreeneihin. Viime viikon maanantaina osallistuin harkkakisaan. Uinti oli ihan hyvää, pyörä vuoden parasta, mutta juoksussa maha krappaili eikä siitä oikein tullut mitään.

Sitten pari kevyempää päivää ja perjantaina viimeinen kova treenipäivä ennen kisaa. Aamusta 10 km tempo ja päälle 20 min reipasta juoksua. Pyörä kulki taas ennätysajassa ja juoksukin oli parempaa kuin maanantain kisassa. Illemmalla kävin vielä Kangasalla järjestetyissä Kesäpäiväuinneissa uimassa 1500 metriä. Tästä oli tarkoitus hakea kovavauhtinen uintitreeni, joka onnistuikin hyvin. Aika oli muistaakseni 20:06.

Viikonloppu vierähti Kuopion kisoja koneelta seuraten ja kevyttä treeniä tehden. Maanantaina pääsikin sitten matkaan kohti Kalmaria. Maanantaina iltalautalla Tukholmaan ja tiistaina autolla 400 km etelään Kalmariin. Perillä oltiin iltapäivällä ja illemmalla kävin vielä hieman pyörittelemässä. 

Tänään aamulla herättäessä oli maa valkoisena ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Onneksi taivas selkeni ja pääsi uimaan. Leirintäalueella, missä olemme majoittuneena, on 4 x piikin ulkoallas, jossa kelpaa uida. Uinnin jälkeen autolla Ölannin saarelle, jossa 50 minuutin pyöräily ja päälle vähän juoksua. Oli muuten paljon triathlonistejä liikkeellä. Iltäpäivällä vielä tutustumista Kalmarin kaupunkiin, expo- ja kisapaikkoihin.

Niin kuin yllä kerroin kisaa on odotettu, mutta silti se ei jännitä  kovasti (ainakaan vielä). Ennen Joroista oli kauhea jännitys monta päivää. Ehkä tähän on saanut valmistautua ilman paineita, kuin ei tiedä mitä odottaa. Lauantaina sitten nähdään miten äijän käy. Liveseuranta löytyy täältä. Lähtö on Suomen aikaa kahdeksalta ja uinnistä rantaudun toivottavasti ennen yhdeksää.

2 viikkoa

Joroisilta on nyt kulunut kaksi viikkoa ja Ironman Kalmariin on tänään tasan kaksi viikkoa. Palautuminen sujuin hyvin puolimatkan jälkeen ja kovan treenijakson sai aloittaa melkein heti. Alkuun tein kevyitä parin tunnin pyörälenkkejä, yhden vaelluksen, tunnin juoksuja ja paljon kevyttä lätkyttelyä järvessä. 

Selfie vaellukselta

Joroisten jälkeen perjantaina oli pitkän pyörän vuoro ja aurinkoisessa kelissä tuli ajeltua hieman vajaa viisi tuntia. Pyörä kulki mukavasti, vaikka vauhti olikin hiljainen. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia ja pyörän asentokin tuntuu siltä, että Kalmarissa pyöräilyn pitäisi sujua. Helteistä huolimatta lauantaina juoksin 24 km lenkin kolmena kahdeksan kilometrin pätkänä. Jokaisen kierroksen välissä otin uuden juomapuolon ja vauhtiakin pyrin kiristämään joka kierros. Treeni sujuin yllättävän hyvin, vaikka keli oli kova. 

Ennen sunnuntai-illan palauttavaa pyörälenkkiä päätin käydä uimassa perinteisen Kaukajärven yliuinnin. Tapahtuma oli mukava ja paikalla oli paljon triathlonistejä. Matka oli noin 1200 metriä ja aikaa meni noin 15-16 min (ei virallista ajanottoa). Voitin kisan ja taakse jäi mm. lajin elävä legenda Pauli Kiuru.

Yliuinnin startti

Tällä viikolla palattiin kovien treenien maailmaan. Maanantaina 20 km tempo, ja vauhti oli ennätysluokkaa. Tiistaina kova juoksusarja 2 x 20 min vauhtia vaihdellen. Juoksu oli vaikeaa ja pelkäsin jo, että en olekaan palautunut Joroisilta. Keskiviikko ja torstai meni palautellessa tehden kevyttä pyörää ja uintia. Torstaina tuli käytyä hallissakin uimassa pitkästä aikaa. 

Eilen tein viimeisen pitkän valmistavan treenin ennen Kalmaria. 2 km uintia, 83 km pyörää ja 15 km juoksua. Aamusta Vihnukselle ja märkkäri niskaan. Kaksi kilsaa rennon reipasta läpsyttelyä aivan tyhjässä järvessä. Sitten pyörän selkään ja verraa Säijän kaupalle. Suunnitelma oli ajaa 3 x 10 km reipasta ja välissä verraa. Kun pääsin kaupalla niin paikallahan oli sup-veljekset Juha ja Jamo. Poikien kanssa sitten lähdettiikin kiertämään Säijän 18,5 km kierrosta. Eka kierros meni hivenen reiluun 29 minuuttiin, vaikka lähdössä puhuttiin 31 -32 minuutin kierroksista. Toiselle kierroksella vauhti vaan kasvoi, mutta sitten Juhalta meni tuubi ja sitä korjatessa Jamo karkas. Lopulta tuubin vaihdon jälkeen päästiin Juhankin kanssa maaliin. Juha lähti vielä kierrokselle ja itse suuntasin kohti  Vihnusta ja juoksua. Mietin etukäteen, että juoksen 10 - 15 km. Kympin jälkeen tuntui tosi hyvältä ja juoksin vielä vitosen päälle. Vauhti oli 4:50.5, juuri sellaista, mitä Kalmarissakin pyrin juoksemaaan.

Viikonloppu menee palautellessa ja maanantaina luultavasti taas 226:sen harkkakisaan aukaisemaan paikkoja. Muuten seuraavat kaksi viikkoa onkin kevyttä sisältäen pientä kovaa. Reilun viikon päästä sitä pääseekin jo matkaan, kohti Kalmaria.

Finntriathlon Joroinen

Nyt on Joroisten kisa kisattu ja fiilikset ovat hieman kaksijakoiset. Iloita saan esimmäisestä SM-kullasta 20-24-vuotiaissa triathlonissa, mutta aika ei ollut aivan sitä mihin olin tavoitellut. Kisa oli taas hyvin järjestetty, taattua Finntriathlon laatua. 

Perjantaina lähdettiin aamusta ajamaan kohti Joroista. Matkalla ruokailu ja pelipaikoille kahden maissa. Ilmottautuminen, kisainffo, pikku pyöräverra ja sitten hotellile leipäilemään pariksitunniksi. Illemmalla kattomaan pikatriathlonia, jossa seurakaveri Anni kiri naisten sarjan voittoon. Pyörän luovutuksen jälkeen takaisin hotellille, vähän iltapalaa ja pehkuihin. Uni vaan ei oikeen meinannu tulla, osalta jännitti ja huoneessakin oli arviolta 40 astettta.

Aamusta seiskalta ylös ja kevyt aamiainen. Viimeisten varusteiden ja ravinteiden tarkistus ja nokka kohti Valvatusta. Siellä renkaiden pumppausta, kaverin psyykkausta, pikku alkuverra järvessä ja vihdoin kello tuli 10:45 ja sai siirtyä lähtökarsinaan.

Klo 11:00 lähdettiin matkaan. Uinti lähti hyvin ja löysin itseni ihan keulilta noin 50 metrin jälkeen. Kun vauhti hieman tasoittui niin Panu Lieto paineli omia menojaan. Itse jäin porukkaan missä Andrey Lyatskiy veti kärjessä ja minä ja Jani Puhakka hieman perässä. Tällä mentiinkin, ja vaikka Puhakan kanssa vähänsunnistettiinkin eri reittiä verrattuna Lyatskiyn niin rantauduttiin kaikki kolme samoihin aikoihin. Uintiaika noin 25:26. 

Nopea vaihto ja toisena pyöräilemään. Heti alkuun Lyatskiy pyyhälsi ohi, eikä siinä kauaa mennyt kun Puhakkakin oli jo rinnalla. Joroisten kääntöpaikalla ajelin Puhakan kanssa, mutta hieman kääntöpaikan jälkeen totesin vauhdin olevan tänään liikaa ja jatkoin omaa tekemistä. Kun pyöräilijöitä alkoi tulla vastaan yritin nähdä missä omat sarjalaiset menivät, mutta en sieltä onnistunut bongaamaan, kun muutaman tutun kaverin. Sitten alkoin noin 30 km pätkä kohti Rantasalmea. Matkaa vaikeutti vielä vastatuuli. Vastatuuleen saikin sitten tuupata yksin, kun en pystynyt Darby Thomaksen ja muiden kärkimiesten vauteihin vastaamaan, kun ohi pyyhälsivät. Hieman ennen kääntöpaikkaa ohi tulikin sitten neljän hengen letka ja siinä mukana pääsin kääntöpaikalle. Kääntöpaikalla pulloa ottaessa ja muutakin säätäessä porukka karkasi ja tiedossa oli taas sooloajoa. Onneksi nyt oli myötäinen ja keskari alkoi pikku hiljaa nousta. Nyt tämä 30 km matka meni nopeasti ja pyörä tuntui vahvalta. Lopussa oli vielä pieni lisälenkki, mikä sisälsi ihan tuntuvan nousun. Onneksi viimeisen 10 km saikin tulla melkein alamäkeen vaikka siinäkin oli pientä vastatuulta. T2 saavuin pyöräilyajan ollessa 2:32. Garmini näytti matkaa 91k, ja keskarin hivenen alle 36 km/h.

Reippaalla askeleella maaliin

Taas vaihto meni nappiin ja iloisin mielin juoksemaan. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä tavoite aika 4:40 menisi rikki hyvällä juoksulla. Juoksureitti oli haastava eikä 30 asteen helle  helpottanut tekemistä. Ensimmäinen kolmesta kierroksesta meni mukavasti 4:30 tavoitevauhdilla ja juoksu tuntui hyvältä. Join joka juotolla niin paljon kuin kerkesin ja lisäksi otin geeliä. Matkan varrella oli kyllä mukavasti kannustajia ja kaikkia jaksoivat kannustaa loppuun asti. Toiselle kierrokselle tultaessa huomasin Kaapon lähteneen juuri ekalle kierrokselle. Kaapo kiinni ja yhdessä jolkotellen toinen kiekka. Siinä aika hieman putosi, mutta juoksu oli silti vielä helppoa. Kolmannen kierroksen alussa olevaan mäkeen sitten nitkahti. Tossu vaan ei enää noussut, heikkotti ja vauhti laski. Omahuoltoalueelta sain onneksi Ristolta suolakapseleita. Jatkoin matkaa, vaikka Garmin näytti välillä vauhdiksi yli 6 min/km. Päätin etten ota kävelyaskelia, vaan jatkoin löntystämistä. Vikalla juotolla kolme mukia nestettä, kourallinen suolakurkkuja mukaan ja taistelemaan vikat kolme kilsaa. Lopussa sain hieman vauhtia nousemaan, mutta kyllä vika kiekka meni aika hämärän rajamailla. Onneksi selvisin maaliin. Juoksu aika 1:42 ja loppu aika 4:44. Vikalle kierrokselle lähtiessa 4:40 oli vielä mahdollinen, mutta jäipä parannettavaa seuraaviksi vuoksiksi. Kun pääsin maaliin luulin olevani sarjani kolmas, mutta hetken aikaa toivuttuani kuulin, että oli voittanut sarjani. 

Elpymisteltassa, näkyikin jo tuttuja ja kuulin monen joutuneen keskeyttämään. Helle oli vaatinut veronsa. Nestettä oli pakko juoda monta litraa ja nyt melkein vuorakausi myöhemminkin tuntuu, että jano on koko ajan. Vaikka keli oli kova, oli moni onnistunut parantamaan aikaansa ja onnellisia kasvoja oli paljon. Sitten olikin jo kamojen haun aika. Tämän jälkeen palkintojenjako ja kotimatka sai alkaa. Tulokset löytyvät linkistä.

Kohti Joroisia

Nyt viimeiset kovat treenit tehty ennen Joroisten puolimatkan sm-kisoja. Viime viikon maanantaina osallituin 226:n järjestämään harkkakisaan ekan kerran tänä kesänä. Kisa käyntiin mukavissa olosuhteissa ja väliaikainen reitti Linnavuoressa oli mukava, vaikkei kaikkein nopein. Kulku oli hyvää ja etenkin juoksu oli vuoden parasta.

Tiistai ja keskiviikko kevyitä perustreenejä ja hyvistä keleistä nauttimista. Torstaina oli taas vuorossa kova treeni. 10km tempo ja 20 min kisavauhtinen juoksusetti. Kaksi kevyempää päivää olivat tehneet tehtävänsä ja jalat olivat palautuneet ja meno oli sen mukaista..

Perjantaiaamuna mentiin porukalla Vihnukselle. Itse uin 2x1500. Ekan märkkärillä ja toisen ilman. Eroa näillä kahdella vedolla oli puolentoista minuutin luokkaa. Vesi oli kyllä lämmintä eikä märkkäriä tarvinnut. Toivottavasti sitä ei tarvitse Joroisillakaan. Lauantaina illalla kevyt parin tunnin pyörittely ja sunnuntaina lepopäivä.

                                                                 Vielä pitäisi valita kummilla tossuilla juoksisi.
                                       
Eilen oli viimeinen kovempi rykäisy ennen lauantain koitosta. Otin taas osaa 226:n harkkakisaan. Tarkoitus oli vetää uinti ja pyörä kovaa ja juoksussa sitten vähän säästellä. Uinti kulki hivenen kovempaa kuin viimeksi, samoin pyörä. Juoksu lähti mukavan rennosti liikkeelle eikä tarvinnut puristaa yhtään. Lopussa tosin joku kilpakumppaneista sai kiinni ja lopussa oli havaittavissa pientä vauhdin lisäystä. Toivottavasti ei kostaudu lauantaina.

Loppuviikko meneekin lepäillessä ja tehden muutama avaava lyhyt harjoitus. Lauantaina on sitten yksi kauden pääkisoista ja toivottavasti silloin lähtee. Ainakin edeltävät kisat ja treenit ovat luvanneet hyvää.

Tehoja

Vierumäen kisan jälkeen pari päivää meni palautellessa. Tiistaista sitten alkoi kunnon tekeminen. Viikko sisälsi yhteensä neljä kovaa treeniä ja palauttavia sitten väliin. Tiistaina oli vuorossa kova juoksu. Yhteensä kilsoja tuli noin 15 ja sisälsi 2x20 min reippaampaa. Tiistaina illalla puvulla 10x100 hallissa 1'30" lähöllä. Uinnissa huomasi, että alla oli jo kova treeni ja meno ei ollut ihan niin lennokasta.

Keskiviikkona oli vuorossa palauttava parin tunnin lenkura Viitapohjassa. Ihme kyllä vältyttiin sateelta Kaapoon kanssa. Torstaina oli vuorossa 20 km tempo. Kelikin onneksi suosi ja pääsi lyhythihaisissa matkaan. Verraa Herwoodista Kaariina Maununtyttären tielle ja siitä 10 km suuntaansa. Väsyneillä jalolla kovassa tuulessa ihan kohtuullnen suoritus, vaikkei mitään enkkoja kellotettukaan. Paluumatkalla menikin sitten tuubi puhki ja illalla odotti rattoisaa tuubin vaihtoa.

Perjantaina kevyt uinti Vihnuksella. Kolme kierrosta tuli uintua. Toisella kierroksella otin vähän reippaampaa ja kello pysähtyi ajassa 9:50. Tästä pääteltiin Kaapon kanssa, että matka on noin 800 metriä rannasta rantaan.

Lauantaina oli vuorossa Joroisille valmistava setti. Tarkotus oli uida 1500 metriä Vihnuksella, pyörällä Säijän vanhalle kaupalle ja takas noin 38 km ja juosta 10 km päälle. Vauhdit piti pitää  Joroisten vauhtien tuntumassa. Kokonaisuutena treeni onnistui loistavasti. Uinti oli kevyttä ja helppoa. Pyörä liikahti myös mukavasti ja sykkeet pysyivät kurissa. Juoksukin oli helpompaa kuin viikko sitten Vierumäelle eikä mahakaan  kramppaillut yhtään.

Tänään oli vuorossa kevyt pari tuntinen palauttava pyörä helteisessä kelissä. Huomenna olisi tarkoitus mennä 226:n harkkakisaan ja tehdä siitä hyvä kovavauhtinen harjoitus. Sitten alkaakin jo kevennys Joroisille. 

Aloitus

Tervettuloa blogiini! Olen jo pitkään miettinyt blogin kirjoittamisen aloittamista ja nyt sadepävän ratoksi päätin laittaa tuumasta toimeen. Olen siis 21-vuotias triathlonistin alku, jonka tavoitteena on Ironman Kalmar. 

Finntriathlon Vierumäki

Eilen käytiin Finntriathlon-sarjan toinen kilpailu Vierumäellä. Matkana oli 1/4 ironman eli 950/45/10,5. Kisajärjestelyt olivat taas viimeisen päälle eikä moitteen sanaa taaskaan jäänyt. Myöskin sää oli kohdallaan, niin kuin Vanajalinnassakin muutama viikko sitten. 

Itse kisaan. Uinti lähti kankeasti liikkeelle. Vaikka verrasin niin pyörällä, kuin uidenkin, oli kroppani aivan jäässä starttia odotellessa. Minuutit eivät meinanneet kulua ollenkaan ja tärisin vain kylmyydestä. Lopulta kongi kilahti ja päästiin matkaan. Tunsin heti ettei tänään mennä älytöntä vauhtia. Olin silti ensimmäisenä ekalla poijulla. Lopun matkaa menikin sitten kärjessä yrittäen tiputtaa Jani Puhakkaa. Lopulta rantauduimme samaan aikaan, uinti aika 11:42 ( matka taisi olla vähä vajaa). 

T1:lle saikin kavuta aikamoisen mäen, mutta silti vaihto sujui ihan mukavasti ja eikun pyörän päälle. Pyörä on tuntunut koko vuoden hyvältä ja niin se tuntui kisassakin. Vaikka kisan kiireisimmät Rissanen ja Miettien viuhuivat ohi, sain pidettyä oman vauhdin. Ensinmäiset kaksi kierrosta ajelin yksin, sen jälkeen meitä kasaantui noin viiden hengen porukka millä mentiin loppuun asti. Pyörä aika oli 1:15:54, mikä tarkoittaa 36,8 keskaria. 

Tässä vaiheessa olin kymmenennen sijan hujakoilla, ja hyvä sijotus oli haarukassa, mutta ongelmat alkoivat juoksussa. T2 tosin oli nopea, mutta mahakrampit alkoivat heti juoksun alussa. Ensimmäinen juoksukierros meni niistä kärsien. Toisella olo vähän helpotti ja pystyi njopa juoksemaan tavoiteaikaa. Juoksuaika 45:15. Maalissa kaikista 12. ja oman juniorisarjan voittajana. Kokonaisuutena ihan hyvä suoritus, vain juoksun vaikeudet jäi harmittamaan. Ne kun saa kuntoon, niin on Joroisilta lupa odottaa hyvää tulosta.