Opiskelun aloittaminen ja motivivaation kasaaminen

Kalmarin pettymyksen jälkeen motivaatio ja halu harjoitella oli totaalisen hukassa. Pelkkä harjoittelun miettiminen ketutti ja teki vain mieli laittaa pyörä myyntiin. Onneksi jo tiistai-iltana löytyi treeniseuraa ja ekan treenin sai tehdä hyvässä seurassa. Viikolla tuli sitten tehtyä muutamia treenejä. Kaikissa treeneissä pidettiin tehot matalalla ja keskityttiin peruskunnon tekemiseen. Veto oli kyllä koko viikon pois. Lihakset olivat voimattomat, vauhtia ei löytynyt missään lajissa ja mahakin oli vielä hivenen oireileva. Viikonloppuna uskallauiduin tekemään pitkän pyörän. Lauantaina tuli ajettua reilu 120 km. Veto oli kyllä tässäkin treenissä poissa ja viimeiset 50 km oli yhtä tuskaa. Sunnuntaina päätin juosta pari tuntia. Vauhdilla tässäkään ei juhlittu, mutta meno ei ollut ihan niin väsynyttä kun edeltävänä päivänä pyörällä.

Viime viikolla motivaatio treenata kohti Barcelonan Im koki toisen kolauksen, kun starttiajat julkaistiin. Agegroupperit lähtevät sarjoittain ryhmissä. Ensin lähtevät hitainmat ryhmät ja sitten vasta muut. En vieläkään ymmärrä, mikä tässä on ideana, mutta se on kaikille sama. Barceolonassa ei ole siis luvassa 50 minuutin uintiaikaa, sillä ruuhkaa ja ohiteltavaa on runsaasti. Toivottavasti pääsee edes alta tunnin. Toisaalta nyt hyvällä uinnilla 50-vuotiaiden sarjasta voi saada hyviä pyöräporukoita.

Tämän viikon maanantaina aloitin opiskelut Vierumäellä HaagaHelian ammattikorkeakoulussa. Valmistun täältä toivottavasti joskus liikunnanohjaajaksi. Viikot menee jatkossa Vierumäellä, missä on kyllä puitteet treenamiiseen kohdillaan. Pitää vain muistaa pitää kokonaisrasitus kohdillaan, sillä nyt ei ehdi joka päivä nukkua päikkäreitä.

Tällä viikolla on saanut tehtyä ihan hyvin treenejä, vaikka opiskelu onkin tullut mukaan kuvioihin. Maanantaina kävin uimassa vajaan tunnin. Meno oli vieläkin kovin väsynyttä ja viikonlopun pitkikset painoivat kropassa. Tiistaina aamusta tunnin juoksulenkki vesisateessa. Illalla taas sateessa, mutta tällä kertaa pyörällä parin tunnin lenkura. Jalat oli kyllä ihan muissa maailmoissa ja pienet rustotkaan ei kulkenu. Keskiviikkona aamusta altaaseen ja vauhtiakin alkoi pikku hiljaa löytyä. Vedin lyhyitä tehopätkiä ja kroppa alkoi ottaa taas treeniä vastaan. Illalle olin suunnitellut juoksuvetoja. Radalla päätin koittaa 6-10 x 1000m  4-4.15 vauhdilla. Meno ei ollut ihan parasta, mutta lopulta vedin 10 tonttua ja keskari oli noin 4.05. Kaikki ei ollut pelissä, vaan tarkoitus oli vetää rennosti kovia vetoja. Torstaina illasta 2 h kevyt pyörittely. Perjantaina vapaapäivä ja matkustus Tampereelle. Tänään 100 km pyörittely ja pyöräily oli taas kivaa ekan kerran Kalmarin jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus juosta Pyhäjärvi ympäri, toivottavasti juoksukin kulkee.

Pikkuhiljaa alkaa taas treeni maittaa eikä itseä tarvitse pakottaa kynsin hampain lenkkipolulle. Ensi viikolla mennään koulusta metsään neljäksi päiväksi ja treenitunnit tippuukin tämän takia radikaalisti. Tämä sinänsä osuu hyvin suunnittelemaani kevyeen viikkoon. Suunnitelma Barceloonaan asti on ensiviikko kevyttä, kaksi kovaa viikkkoa, kaksi kevyttä/herkistävää viikkoa ja sitten itse kisa. Toivottavasti Barcelonassa on myös onni matkassa. En muuten ollut ainut, joka sairastui Kalmarissa. Tästä  lehtijuttu aiheesta.

Ironman Kalmar DNF

Kaikki sujui loistavasti Kalmarissa. Torstaina ohjelmassa oli ilmoittautuminen ja pastaparty, ja loppupäivä menikin sitten lepäillessä. Perjantaina aamusta 20 minuutin pyöräily ja pyörän luovutus. Pyörä tuntui ihanan kevyeltä ja lyhyet rustot erittäin irtonaisilta. Pyörän luovutuksen jälkeen kävin vielä uimasssa 20 minuuttia kisareitillä ja tutustumassa mataliin kohtiin. Uintikin tuntui erittäin kevyeltä ja rennolta. Tässä kohtaa kaikki oli tehtynä ja odotin innolla lauantain kisaa. Käytiin Kalmarin keskustassa vielä lounaalla ennen mökille palaata.

Tässä kohtaa sitten homma kosahti. Lounaalta sain jonkin sortin ruokamyrkytyksen, ja puoli tuntia sen jälkeen alkoi tulla tavaraa pihalle. Tätä sittin jatkuikin koko perjantai-iltapäivän ja illan. Illemmalla  tulo lakkasi, mutta mitään ei enää voinut syödä ja maha oli tolkuttoman kipeä. Päätin jättää starttipäätöksen aamuun. Kukonlaulun aikaa ylös, vaikka en kyllä nukkunut kuin max tunnin mahakivun vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan kisaa, sillä olin odottanut sitä suuresti. Sain aamulla hieman syödyksi ja juoduksi.

Pelipaikoilla renkaisiin ilmaa, energiat pyörää, bagien tarkistus ja uintipaikalle. Märkkäri päälle ja odottamaan paukkua eturiviin. Klo 7:00 pamahti ja lähdin tuttuun tapaan ekan 50 metriä kovaa, jotta välttyisin käsirysyltä. Tämän jälkeen olinkin ag-porukan kärjessä. Lähdin pitämään omaa kevytä rentoa vauhtia ja odotin, että joku tulee vetämään. Noin 1.5 km kääntöpoijulla huomasin, että meitä oli kolme kaveria hieman irti, mutta muille ei keulapaikka maistunut. Tässä kohtaa yritin hieman kiristää vauhtia, mutta maha suuttui tästä heti ja aamupala pomppasi kurkkuun. Jatkoin kevytä lätkyttelyä ja mikäs siinä oli uidessa kun pro-porukkaa tuli selkä edellä vastaaan. Lopulta rantauduttiin kolme miestä rinta rinnan ajassa 53 ja risat. Vaihto meni nopeasti, vaikka pyörän löytymisessä vähän vierähtikin.

Pyörällä lähti mukavasti käyntiin oman sarjan kärjessä ja Ölannin siltakin meni lentämällä. Mahakaan ei oireillut alkuun yhtään. Noin 10 km kohdilla nappasin ekan geelin ja maha rupesi heti murjomaan. Tässä kohtaa mietin, että tulee pitkä päivä, vaikka keskari näyttikin unelmalukuja. Jatkoin ajelemista ja jalat tuntui hyvältä, mutta tankkaamaan en pystynyt. Oman urkkajuomapullon, pullon vettä, kolme geeliä ja yhden banaanin olin saanut pakotettua alas noin 90 km kohdalla, kun tuli totaalinen seinä vastaan. Tässä kohtaa kello näytti 2:36 eli eka puolikas oli mennyt ihan hyvin. Tästä eteenpäin en voinut enää syödä enkä juoda mitään. Myöskään aeroasento ei oikein kipeällä vatsalla onnistunut. Jatkoin yläotteilta ajamista ja toivoin, että maha rauhoittuisi ja pääsin jatkamaan kisaa. 109 km väliaikipaikan  jälkeen moottoripyörä lähti sitten viereeni ajamaan. Ajelin siis yksin eli ei se ainakaan peesiä valvonut. Ajoin vielä reilun kilsan moottoripyörä vierellä, kunnes vauhti tippui alle 20km/h, ja pystyssä pysyminen oli jo vaikeaa. Tässä vaiheessa vedin tien sivuun ja valvojakin sai vetäistyä henkeä rauhassa. Maahan makaamaan ja odottamaan kyytiä Kalmariin. Hyvin pelasivat järjestelyt, tultiin heti kysymään,  mikä on ja siirtämään varjoon. Tässä olin kyllä taas hämärän rajamailla, sillä  se vähä minkä pyöräilyssä tankkasinkin, ei ollut imeytynyt. 

Sain kyydin Kalmariin ja luvan lähteä kämpille. Seuraavat tunnit menivätkin sitten maaten ja sain juotua vain muutaman desin viiden tunnin aikana. Illalla oli vielä pakko raahautua hekemaan transitio-bagit Kalmarista. Onneksi pystyin sen verran kävelemään, että sain ne haettua.   Samalla näin, kun Juha tuli maaliin :). Aikaisin nukkumaan ja sunnuntaina alkoi kotimatka kohti Suomea. Tänään aamulla vihdoin päästiin kotiin. Vieläkään en ole pystynyt syömään kunnolla, ja maha on edelleen kipeä. Toivottavasti serauhoituu pian.

Tällä hetkellä harmitus on vielä suuri. Kalmariin olin ilmottautunut vuosi sitten ja siitä asti olin harjoitellut ja odottanut kisaa todella. Kunto olisi ollut erittäin hyvä, ja hyvään suoritukseen kaikki mahdollisuudet. No nimeni löytyy Ironman Barcelonan listalta ja sinne on nyt 48. päivää aikaa. Kunhan ketutus muuttuu motivaatioksi ja pääsen taas treenaamaan, uskon pystyväni Katalonian auringon alla urani parhaaseen suoritukseen.

3. päivää

Nyt alkaa olla h-hetki lähellä. Melkein vuoden treenauksen ja odotuksen jälkeen lauantaina se vihdoin koittaa, Ironman Kalmar. Mutta palataan vielä viimeistelytreeneihin. Viime viikon maanantaina osallistuin harkkakisaan. Uinti oli ihan hyvää, pyörä vuoden parasta, mutta juoksussa maha krappaili eikä siitä oikein tullut mitään.

Sitten pari kevyempää päivää ja perjantaina viimeinen kova treenipäivä ennen kisaa. Aamusta 10 km tempo ja päälle 20 min reipasta juoksua. Pyörä kulki taas ennätysajassa ja juoksukin oli parempaa kuin maanantain kisassa. Illemmalla kävin vielä Kangasalla järjestetyissä Kesäpäiväuinneissa uimassa 1500 metriä. Tästä oli tarkoitus hakea kovavauhtinen uintitreeni, joka onnistuikin hyvin. Aika oli muistaakseni 20:06.

Viikonloppu vierähti Kuopion kisoja koneelta seuraten ja kevyttä treeniä tehden. Maanantaina pääsikin sitten matkaan kohti Kalmaria. Maanantaina iltalautalla Tukholmaan ja tiistaina autolla 400 km etelään Kalmariin. Perillä oltiin iltapäivällä ja illemmalla kävin vielä hieman pyörittelemässä. 

Tänään aamulla herättäessä oli maa valkoisena ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Onneksi taivas selkeni ja pääsi uimaan. Leirintäalueella, missä olemme majoittuneena, on 4 x piikin ulkoallas, jossa kelpaa uida. Uinnin jälkeen autolla Ölannin saarelle, jossa 50 minuutin pyöräily ja päälle vähän juoksua. Oli muuten paljon triathlonistejä liikkeellä. Iltäpäivällä vielä tutustumista Kalmarin kaupunkiin, expo- ja kisapaikkoihin.

Niin kuin yllä kerroin kisaa on odotettu, mutta silti se ei jännitä  kovasti (ainakaan vielä). Ennen Joroista oli kauhea jännitys monta päivää. Ehkä tähän on saanut valmistautua ilman paineita, kuin ei tiedä mitä odottaa. Lauantaina sitten nähdään miten äijän käy. Liveseuranta löytyy täältä. Lähtö on Suomen aikaa kahdeksalta ja uinnistä rantaudun toivottavasti ennen yhdeksää.

2 viikkoa

Joroisilta on nyt kulunut kaksi viikkoa ja Ironman Kalmariin on tänään tasan kaksi viikkoa. Palautuminen sujuin hyvin puolimatkan jälkeen ja kovan treenijakson sai aloittaa melkein heti. Alkuun tein kevyitä parin tunnin pyörälenkkejä, yhden vaelluksen, tunnin juoksuja ja paljon kevyttä lätkyttelyä järvessä. 

Selfie vaellukselta

Joroisten jälkeen perjantaina oli pitkän pyörän vuoro ja aurinkoisessa kelissä tuli ajeltua hieman vajaa viisi tuntia. Pyörä kulki mukavasti, vaikka vauhti olikin hiljainen. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia ja pyörän asentokin tuntuu siltä, että Kalmarissa pyöräilyn pitäisi sujua. Helteistä huolimatta lauantaina juoksin 24 km lenkin kolmena kahdeksan kilometrin pätkänä. Jokaisen kierroksen välissä otin uuden juomapuolon ja vauhtiakin pyrin kiristämään joka kierros. Treeni sujuin yllättävän hyvin, vaikka keli oli kova. 

Ennen sunnuntai-illan palauttavaa pyörälenkkiä päätin käydä uimassa perinteisen Kaukajärven yliuinnin. Tapahtuma oli mukava ja paikalla oli paljon triathlonistejä. Matka oli noin 1200 metriä ja aikaa meni noin 15-16 min (ei virallista ajanottoa). Voitin kisan ja taakse jäi mm. lajin elävä legenda Pauli Kiuru.

Yliuinnin startti

Tällä viikolla palattiin kovien treenien maailmaan. Maanantaina 20 km tempo, ja vauhti oli ennätysluokkaa. Tiistaina kova juoksusarja 2 x 20 min vauhtia vaihdellen. Juoksu oli vaikeaa ja pelkäsin jo, että en olekaan palautunut Joroisilta. Keskiviikko ja torstai meni palautellessa tehden kevyttä pyörää ja uintia. Torstaina tuli käytyä hallissakin uimassa pitkästä aikaa. 

Eilen tein viimeisen pitkän valmistavan treenin ennen Kalmaria. 2 km uintia, 83 km pyörää ja 15 km juoksua. Aamusta Vihnukselle ja märkkäri niskaan. Kaksi kilsaa rennon reipasta läpsyttelyä aivan tyhjässä järvessä. Sitten pyörän selkään ja verraa Säijän kaupalle. Suunnitelma oli ajaa 3 x 10 km reipasta ja välissä verraa. Kun pääsin kaupalla niin paikallahan oli sup-veljekset Juha ja Jamo. Poikien kanssa sitten lähdettiikin kiertämään Säijän 18,5 km kierrosta. Eka kierros meni hivenen reiluun 29 minuuttiin, vaikka lähdössä puhuttiin 31 -32 minuutin kierroksista. Toiselle kierroksella vauhti vaan kasvoi, mutta sitten Juhalta meni tuubi ja sitä korjatessa Jamo karkas. Lopulta tuubin vaihdon jälkeen päästiin Juhankin kanssa maaliin. Juha lähti vielä kierrokselle ja itse suuntasin kohti  Vihnusta ja juoksua. Mietin etukäteen, että juoksen 10 - 15 km. Kympin jälkeen tuntui tosi hyvältä ja juoksin vielä vitosen päälle. Vauhti oli 4:50.5, juuri sellaista, mitä Kalmarissakin pyrin juoksemaaan.

Viikonloppu menee palautellessa ja maanantaina luultavasti taas 226:sen harkkakisaan aukaisemaan paikkoja. Muuten seuraavat kaksi viikkoa onkin kevyttä sisältäen pientä kovaa. Reilun viikon päästä sitä pääseekin jo matkaan, kohti Kalmaria.