Mistähän sitä sitten aloittaisi ripittäytymisen. Kesäkuu on
vierähtänyt kyllä vauhdilla ja tännekään en ole kerinnyt mitään kirjoitella.
Toukokuun loppu ja kesäkuun alku meni sprinttikunnon metsästykseen. Reenit
olivat selvästi lyhyempiä ja teholtaan reilusti kovempia. Tuntuikin, että kunto
nousi kohisten ja lähdin odottavin mielen kauden avauskisoihin. Eka kisa oli
Vantaalla kesäkuun alussa. Uinti oli peruskauraa, pyörä ihan ok ja juoksu
olikin sitten väsynyttä. Loppusijoitus oli jotain ynnämuut eikä siitä sen
enempää.
No, Vantaalle mentiin kovan treenijakson jälkeen enkä
antanut sen masentaa. Viikko hivenen kevyempää ja Sm-sprintti Himoksella.
Himoksella kisa lähti hyvin käyntiin. Uinti hyvä, pyörä tuntui vahvalta ja
lähdin innolla juoksemaan. Mutta sitten iski viime kesältä tuttu mahakramppi ja
juoksusta tuli Via Dolorosa . Matelin kävelyvauhtia maaliin ja sijoituskin
tippui askel askeleelta. Ei siinä sitten auttanut, kun kerätä kamat, nukkua yön
yli ja suunata kohti Vanajanlinnaa ja Finntriathlonin avauskisaa.
Vaikka vettä satoi aamusta asti , oli Vanajanlinnaaan taas
hieno tulla. Järjestelyt pelasi eikä tarvinnut aprikoida miten reitit menee tai
miten päin uintireitti kulkee. Kisa lähti taas mukavasti liikkeelle ja uinti
oli ehkä parasta näistä kolmesta rintistä. Pyörä puolestaan oli alusta asti
taistelua. Jalat olivat todella väsyneet ja ei vain saanut irti. Pyörää oli
neljä kierrosta ja jotenkin roppa aukesi
kierros kierrokselta ja meno helpottui. Juoksemaan lähdin todella nopean
vaihdon jälkeen luottavaisin mielin ja nyt pystyin juoksemaan. Vauhti ei ollut
ehkä ihan sitä parasta, mutta pystyin sentään juoksemaan ja tekemään ehjän
suorituksen. Maalissa äkkiä lämmintä päälle ja palautumisalueelle nauttimaan
maukasta ruokaa.
Sprinteistä ei oikeastaan jäänyt muuta käteen kuin muutama
kova treeni, ja ne vahvistivat
ajatuksia siitä, että haluan
tähdätä pidemmille matkoille. No sitten alkoikin treenaus kohti Joroisia. Nyt
on taas saanut ajaa pidempiä lenkkejä ja tehdä kivoja pitkiä yhdistelmätreenejä.
Säät ovat olleet ainut, mikä on hieman haitannut menoa. Aina ei vaan tee mieli
lähteä ajamaan neljän tunnin lenkkiä vesisateeseen.
Juhannuksena sain tehtyä hyvän treeniryppään. Perjantaina
ajeltiin Ahvenistoon uimaan maauimalaan. Lätkyttelin märkkärillä kauden
pisimmän uinnin ja se sisälsi 5 x 400 vaparia, jotka liikahti kyllä mukavasti.
Hämeenlinnasta palattuani juoksin vielä illalla pitkän pk -lenkin. Lauantaina
lähdin heti kahdeksan jälkeen ajamaan pitkää siivua pyörällä. Oli hieno ajella,
kun liikennettä ei ollut nimeksikään ja sain luukuttaa ihan rauhassa. Lenkille
vierähtikin sitten melkein kuusi tuntia ja lauantain treenit olivatkin sitten
siinä. Sunnuntaina vuorossa oli pidempi yhdistelmä Säijässä. Kolme kierrosta
kiristäen ja sitten puolikkaan vauhtista juoksua päälle. Vaikka alla oli
reilustu tehtyä treeni kulki yhdistelmä hyvin.
Tällä viikolla treenit ovat jatkuneet samalla kovalla
traivilla. Maanantaina olin 226-harkkakisassa ja kaikki lajit liikahtivat
mukavasti. Torstaina tein pidemmän pyöräsetin ja watit olivat ihan mukavat,
vaikka jalat olivatkin hieman raskaat. Tänään juoksin parit untia ja pikku
hiljaa alkaa löytyä luottoa myös juoksuun. Tänä vuonna on tullut juostua
selvästi vähemmän ja etenkin itseänion huolettanut pitkien lenkkien puute. No
eiköhän puolikkaasta selvitä ja lokakuun seikkailuihin on vielä aikaa. Vielä
pitäisi pari viikkoa painaa ja sitten kevennellä kesän päätavoitteeseen
Finntriathlon Joroiseen. Ennen Jortsua tosin kuntoa hiotaan jo ensi viikolla
melkein kotikisakseni muodostuneesta Vierumäen perusmatkasta.
