Swim Bike Run
torstai 3. maaliskuuta 2016
Blogi on muuttanut
Jatkossa matkaani triathlonin parissa voi seurata osoitteesta http://triathlonsuomi.com/juuso-manninen/ Vanhat postaukset jäävät tänne luettavaksi.
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Ironman Barcelona 2015
Nyt on selvitty jo kotiin Barcelonan kisareissulta ja kausi
sitä myötä paketissa. Kausi on kokonaisuutena mennyt vallan mainiosti, mutta
teen siitä sitten yhteenvedon myöhemmin. Edellisen postauksen jälkeen en
kauheasti enää reenaillut, vain muutaman lyhyemmän kovan vedon. Kaikki tuntui
sujuvan hyvin ja roppa herkistyi mukavasti. Torstaina reilu viikko ennen kisaa
viisaudenhampaani tulehtui ja sain siihen viikon antibioottikuurin. En ole
moneen vuoteen antibioottia syönyt, mutta nyt oli pakko, ettei tulehdus leviä.
Kipu onneksi hävisi hampaasta muutamassa päivässä.
Aallot alkuviikost |
Maanantaina pääsimme sitten matkaan ja illasta olimme
perillä kisakylässä Calellassa. Tiistaina sitten pyörien kasaus, pikku uinti ja
iltapäivällä noin tunti pyörää. Kaikki tuntui tässä kohtaa hyvältä ja odotin
kovasti sunnuntaita. Keskiviikkona aamusta olo oli hieman tukkoinen ja otsassa
tuntui painetta. Jätin suunnitellun uinnin väliin ja kävin lääkärissä. Lääkäri
totesi olevan hieman tulehdusta poskionteloissa. Sain toisen antibiootin, jonka
syömistä jatkoin jotta ei menisi tauti pahemmaksi. Iltapäivästä kävin hieman
hölkällä ja kyllä tuntui hyvältä. Ei ollut juoksu ollut koskaan niin helppoa.
Torstaina alkoi tankkaus, jonka hoidin tuttuun tapaan Fastin vitargolla.
Torstaina käytiin vielä lyhyellä pyörälenkillä ja lyhyet vedot meni todella
kovilla wateilla. Iltapäivästä vielä rekisteröityminen ja kisafiilis alkoi pikku
hiljaa nousta.
Porukalla pikku pyörälenkille |
Perjantai lähinnä vierähti hotellilla lepäillen ja korttia
pelaillen. Tässä kohtaa oli hieman kurkku kipeä ja onteloissa painetta, mutta
olin varma että pääsen kisaamaan. Lauantaina lyhyesti pyörä ja juoksu läpi ja
sitten pyörä ja varuste pussit vaihtoalueelle. Olo oli tässä kohtaa todella
hyvä. Erittäin energinen ja levännyt, mutta ei tietoakaan tankkauksen
jälkeisestä turvotuksesta.
Sunnuntaina kello soi 5:00. Pieni aamiainen, pieni lepo
huoneessa, tavarat kasaan ja vaihtopaikalle. Renkaisiin ilmaa, geelit pyörää,
juomapullot kiinni ja varustepussin tarkistus. Vaihtoalueella näin myös oman
sarjan urheilijoita ja vaihdettiin muutama sana. Vaihtoalueella poistuttua sain
ruveta kiskomaan heti märkkäriä päälle ja siirtyä lähtökarsinaan. Pro miehet lähtivät 8:30 ja naiset 8:35. Oli kyllä pitkät kymmenen
minuuttia, jonka joutui odottamaan ammattilaisten jälkeen.
Lähtö |
Lopulta kello löi 8:45 ja päästiin matkaan. Lähdin tuttuun
tapaan eturivistä matkaan. Uinti jännitti tällä kertaa yllättävän paljon, sillä
en ollut uinut tiistain jälkeen. Oma uintirytmi löytyi silti helposti ja
isohkotkaan mainingit eivät haitanneet menoa. Sain hyvän peesin ja tässä
mentiinkin ensimmäinen pitkä reilun kilsan siivu. Kääntöpaikalla, jossa mentiin pikku pätkä
merelle päin ja sitten rannan suuntaisesti takaisin lähtöpaikalle hukkasin
peesin. Jatkoin omaa uintia ja huomasin kuinka vaikea oli suunnistaa kovassa
mainingissa. Edessä ei montaa uimaria mennyt ja poijutkin katosivat välillä
näkyvistä kun mentiin aaltojen mukana ylös alas. Takasuorakin taittui mukavasti
ja pääsin vikalle poijulle, mistä oli joitain satoja metrejä rantaan. Lähdin
innokkaasti suuntaamaan kohti rannassa näkyvää porttia. Uituani muutaman
minuutin huomasin yleisön olevan siitä 300 metriä sivussa. Tajusin lähteneeni
rantautumaan kohti lähtöporttia. Nopea suunnan muutos ja kohti yleisöä. Hieman
ennen maalia huomasin yleisön seasta oikean kaaren. Rantaan pääsin hyvin vaikka
aallot siinä vähän heittivätkin. Kuulin huoltojoukoilta että uinti oli 53
minuutin luokkaa. Tähän oli ihan tyytyväinen.
Lähdin juoksemaan kohti vaihtotelttaa ja riisun märkkärin samalla
lanteille. Rupesin juostessa myös nostamaan kisa-asua ylös. Kisasin nyt
ensimmäistä kertaa Orcan uudella Sebastian Kienlelle suunnitellulla Dream Kona
puvulla. Puvussa on hihat, joten se oli parempi pitää vyötäröllä uidessa.
Vaikka en ollut päässyt vaihtoa uudella puvulla reenaamaan, niin silti se
sujahti mukavasti päälle ja pääsin jatkamaan nopeasti kohti pyöräilyosuutta.
Pyöräily suoritettiin kahtena isompana ja yhtenä lyhyempänä
kierroksena. Lisäksi alkuun ja loppuun 3 kilometrin tekninen siirtymä. Pyörä
lähti rullaamaan todella mukavasti heti alkuun. Watit olivat juuri siellä missä
piti ja vauhtikin miellytti. Ensimmäinen kääntöpaikka, minne oli vajaa 40
kilsaa tuli todella nopeasti vastaan ja olin fiiliksissä. Lähdettyä takaisin
kohti Calellaa huomasin vastaan tulevan isoja ryhmiä ja tiesin heidän ajavan
minut kohta kiinni. Tähän asti olin ajanut lähestulkoon yksin tai jonkun
yksittäisen kisaajan perässä. Hieman ennen Calella kääntöpaikkaa 20 hengen poppoo nappas kiinni ja jäin sen perään ajamaan 10 metrin päähän. Watit pysyi tässä oikeastaan melko lailla samoina, mutta vauhti kiihtyi. Onhan 10 metrin peesistäkin älytön hyöty tuolla reitillä. Toinen kierroksen kääntöpaikalle meni mukavasti tuon porukan hännillä. Aina välillä jonkun sankarin oli pakko ajaa edelleni ja tämän takia ajosta tuli hieman nykivää. Tuossa ryhmässä kaikki eivät todellakaan noudattaneet 10 metrin sääntöä, vaan ajoivat härskisti takarenkaassa kiinni. Tuomari kyllä ajeli lähes koko ajan vierellä, mutta en montaakaan penaltya nähnyt antavan. Toisen kierroksen kääntöpaikan jälkeen pienen töyssyn jälkeen kuului pyörästä kauhea pamaus ja luulin renkaan menneen. Pian huomasin ettei ollut rengas, vaan vasemman puoleinen lepuuttaja oli hajonnut kiinnityskohdasta.. Vasemman puoleinen putki, jonka päässä on etuvaihtajan vipu liikkui nyt ees-taas ja pädi johon nojataan, oli vinossa vasten ohjaustankoa. Ei auttanut itku markkinoilla vaan piti jatkaa kisaa. Aeroasennossa pystyi onneksi ajamaan jossain kohtaa piti vain nousta pystyyn ja varmistaa ettei vasen putki tipu kokonaan pois. Ryhmän perillä ajelin vielä takaisin Calellaan, josta lähdettiin vikalle lyhyemmälle kiekalle. Tässä
kohtaa alkoi olla vähän ruuhkaa ja reitillä runsaasti kierroksella ohitettavia.
Näiden ansiosta ajo muuttui todella nykiväksi ja jättäydyin ajamaan omaa ajoa.
Oli taas hieno tykittää tasaisilla vateilla vikat 40 kilsaa ja valmistella
jalkoja juoksuun. Todella lähellä pyörän loppua ajaessani siis ihan yksin tuli
tuomari viereen. Säikähdin jo, että saan käsittämättömän penaltyn. Ei antanut
sakkoa, vaan näytti peukkua ja huikkas et hienoo et ees muutama yrittää
noudattaa sääntöja. Kyseinen tuomari oli ajanut koko toisen kierroksen porukan
mukana ja yritti saada peesaamisen kuriin. Lyhyen korttelipätkän jälkeen
saavuin vaihtoon ja jalat tuntuivat taivaallisen hyviltä. Pyörä aika oli 4:47 ja
watit olivat hieman alle suunniteltujen. Lähdin luottavaisena juoksu osuudelle.
Lennokasta? |
Juoksu suoritettiin neljänä reilun kympin lenkkinä. Heti
alkuun kuulin olevani toisena vain muutaman minuutin kärjestä ja Kona-slotista.
Lähdin juoksemaan 4:30 vauhtia, mikä tuntui todella helpolta ja mukavalta. Tätä
jatkui 15 kilsaa, tässä kohtaa alkoi maha kramppaamaan. Vauhti hidastui ensin
4:445 ja sitten vitoseen. En tiennyt mitä tehdä ja sijoituskin tippui
neljänneksi. 25 kilsan kohdalla päätin kokeilla kolaa, josko se auttaisi. Tämä
oli viimeinen naula arkkuun ja sain unohtaa hyvän mara-ajan. Maha löi
seillaiseen jökkiin ettei ollut ennen ollut ja vauhti tippui melkein 5:40. Tätä laahustusta jatkui 10
kilsaa. Vikalle vitosella maha hieman helpotti ja sain taas juostua alle
vitosen kilsoja. Jalat tuntuivat tässä kohtaa vielä hyviltä ja maran toisella
puolikkaalla tuntui että rajoittava tekijä oli maha, ei jalkojen väsymys.
Katselin lopussa kelloa ja tajusin mahkut olevan vielä alle 9:15 aikaan.
Lopulta vika kilsa koitti ja pienestä ruuhkasta huolimatta sain pienen
loppukirin aikaiseksi. Kaarrettuani maalisuoralle fiilis oli mahtava ja sain
juosta yleisön pauhatessa maaliin. Juoksu meni 3:29 ja kokonaisaika oli 9h 13
min 20 s. Sijoitus oli kovassa kisassa sarjassani 4.
Viimoset metrit |
Maalissa bongasin heti ison liudan suomalaisia ja
vaihdettiin kuulumisia. Tästä lähdin käymään suihkussa, tapaamassa
huoltojoukkoja ja sitten elpymistelttaan syömään. Palattuani telttaan huomasin
Peten juuri saapuneen maaliin. Siinä onniteltiin toisiamme ja lopulta saatiin
Peten aikakin tietoon. Pete saavutti pitkäaikaisen tavoitteensa ja alitti 10h
rajan. Oli hieno nähdä Peten reaktio kun hän kuuli aikansa. Voi tätä ilon
määrää! Odottelimme kaikki tutut maaliin ja lähdimme sitten porukalla hakemaan
pyöriä vaihtopaikalla. Tämän jälkeen vielä pikaiset kebabit ja nukkumaan.
Maanantaina käyntiin vielä katsomassa palkintojenjako ja
erityisen hienoa oli katsoa kuina Suomen kärkitriathlonisti Kaisa Lehtonen pokkasi kakkossijan naisten pro-sarjassa
huippuajalla 8:48. Myös moni suomalainen ag-nisti pokkasi podiumsijan ja/tai
Kona-slotin. Tässä kohtaa itseä hieman harmitti, sillä olin vasta 4. omassa
sarjassa ja vain ykkönen lähti Konalle. Illalla kävimme vielä porukalla
syömässä ja tiistaina matkustimme sitten takaisin kotiin.
Joku päivä otan sen slotin! |
Nyt pari päivää reissun jälkeen fiilikset ovat vieläkin
kaksijakoiset. Aika oli todella hyvä uusi ennätys, parani viime vuodesta 40
min. Harmittaa vain se, että valitsin väärän kisan. Barcelonan kisa oli 18-24
sarjassa ehdottomasti kovin koko vuonna, ja ajallani olisi voittanut kaikki
kesän kisat Euroopassa ja viime vuonna se olisi riittänyt myös kirkkaasti
Hawajille täällä Barcelonassa. Aikoja ei tietenkään voi aina verrata keskenään
kisojen välillä, mutta silti asia mietityttää.
Tavoitteeni on edelleen päästä Konalle kisaamaan ja nyt olen
kovasti miettinyt mistä lähtisin paikkaa jahtaamaan. Tällä hetkellä vahvimpina
mielessä on Etelä-Afrikka tai Texasin kisa. Molemmat olisivat kevällä ja aikaa
valmistautumiseen Konalle jäisi vielä hyvin. Ennen kuin lyön mitään lukkoon ja
ilmoittaudun kisaan lepäilen kunnolla ja annan ropalla ja mielelle nyt lomaa
harjoittelusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)