Ironman Barcelona 2015

Nyt on selvitty jo kotiin Barcelonan kisareissulta ja kausi sitä myötä paketissa. Kausi on kokonaisuutena mennyt vallan mainiosti, mutta teen siitä sitten yhteenvedon myöhemmin. Edellisen postauksen jälkeen en kauheasti enää reenaillut, vain muutaman lyhyemmän kovan vedon. Kaikki tuntui sujuvan hyvin ja roppa herkistyi mukavasti. Torstaina reilu viikko ennen kisaa viisaudenhampaani tulehtui ja sain siihen viikon antibioottikuurin. En ole moneen vuoteen antibioottia syönyt, mutta nyt oli pakko, ettei tulehdus leviä. Kipu onneksi hävisi hampaasta muutamassa päivässä.

Aallot alkuviikost

Maanantaina pääsimme sitten matkaan ja illasta olimme perillä kisakylässä Calellassa. Tiistaina sitten pyörien kasaus, pikku uinti ja iltapäivällä noin tunti pyörää. Kaikki tuntui tässä kohtaa hyvältä ja odotin kovasti sunnuntaita. Keskiviikkona aamusta olo oli hieman tukkoinen ja otsassa tuntui painetta. Jätin suunnitellun uinnin väliin ja kävin lääkärissä. Lääkäri totesi olevan hieman tulehdusta poskionteloissa. Sain toisen antibiootin, jonka syömistä jatkoin jotta ei menisi tauti pahemmaksi. Iltapäivästä kävin hieman hölkällä ja kyllä tuntui hyvältä. Ei ollut juoksu ollut koskaan niin helppoa. Torstaina alkoi tankkaus, jonka hoidin tuttuun tapaan Fastin vitargolla. Torstaina käytiin vielä lyhyellä pyörälenkillä ja lyhyet vedot meni todella kovilla wateilla. Iltapäivästä vielä rekisteröityminen ja kisafiilis alkoi pikku hiljaa nousta.

Porukalla pikku pyörälenkille 

Perjantai lähinnä vierähti hotellilla lepäillen ja korttia pelaillen. Tässä kohtaa oli hieman kurkku kipeä ja onteloissa painetta, mutta olin varma että pääsen kisaamaan. Lauantaina lyhyesti pyörä ja juoksu läpi ja sitten pyörä ja varuste pussit vaihtoalueelle. Olo oli tässä kohtaa todella hyvä. Erittäin energinen ja levännyt, mutta ei tietoakaan tankkauksen jälkeisestä turvotuksesta.

Sunnuntaina kello soi 5:00. Pieni aamiainen, pieni lepo huoneessa, tavarat kasaan ja vaihtopaikalle. Renkaisiin ilmaa, geelit pyörää, juomapullot kiinni ja varustepussin tarkistus. Vaihtoalueella näin myös oman sarjan urheilijoita ja vaihdettiin muutama sana. Vaihtoalueella poistuttua sain ruveta kiskomaan heti märkkäriä päälle ja siirtyä lähtökarsinaan.  Pro miehet lähtivät  8:30 ja naiset 8:35. Oli kyllä pitkät kymmenen minuuttia, jonka joutui odottamaan ammattilaisten jälkeen.

Lähtö

Lopulta kello löi 8:45 ja päästiin matkaan. Lähdin tuttuun tapaan eturivistä matkaan. Uinti jännitti tällä kertaa yllättävän paljon, sillä en ollut uinut tiistain jälkeen. Oma uintirytmi löytyi silti helposti ja isohkotkaan mainingit eivät haitanneet menoa. Sain hyvän peesin ja tässä mentiinkin ensimmäinen pitkä reilun kilsan siivu.  Kääntöpaikalla, jossa mentiin pikku pätkä merelle päin ja sitten rannan suuntaisesti takaisin lähtöpaikalle hukkasin peesin. Jatkoin omaa uintia ja huomasin kuinka vaikea oli suunnistaa kovassa mainingissa. Edessä ei montaa uimaria mennyt ja poijutkin katosivat välillä näkyvistä kun mentiin aaltojen mukana ylös alas. Takasuorakin taittui mukavasti ja pääsin vikalle poijulle, mistä oli joitain satoja metrejä rantaan. Lähdin innokkaasti suuntaamaan kohti rannassa näkyvää porttia. Uituani muutaman minuutin huomasin yleisön olevan siitä 300 metriä sivussa. Tajusin lähteneeni rantautumaan kohti lähtöporttia. Nopea suunnan muutos ja kohti yleisöä. Hieman ennen maalia huomasin yleisön seasta oikean kaaren. Rantaan pääsin hyvin vaikka aallot siinä vähän heittivätkin. Kuulin huoltojoukoilta että uinti oli 53 minuutin luokkaa. Tähän oli ihan tyytyväinen.

Lähdin juoksemaan kohti vaihtotelttaa ja riisun märkkärin samalla lanteille. Rupesin juostessa myös nostamaan kisa-asua ylös. Kisasin nyt ensimmäistä kertaa Orcan uudella Sebastian Kienlelle suunnitellulla Dream Kona puvulla. Puvussa on hihat, joten se oli parempi pitää vyötäröllä uidessa. Vaikka en ollut päässyt vaihtoa uudella puvulla reenaamaan, niin silti se sujahti mukavasti päälle ja pääsin jatkamaan nopeasti kohti pyöräilyosuutta.

Pyöräily suoritettiin kahtena isompana ja yhtenä lyhyempänä kierroksena. Lisäksi alkuun ja loppuun 3 kilometrin tekninen siirtymä. Pyörä lähti rullaamaan todella mukavasti heti alkuun. Watit olivat juuri siellä missä piti ja vauhtikin miellytti. Ensimmäinen kääntöpaikka, minne oli vajaa 40 kilsaa tuli todella nopeasti vastaan ja olin fiiliksissä. Lähdettyä takaisin kohti Calellaa huomasin vastaan tulevan isoja ryhmiä ja tiesin heidän ajavan minut kohta kiinni. Tähän asti olin ajanut lähestulkoon yksin tai jonkun yksittäisen kisaajan perässä. Hieman ennen Calella kääntöpaikkaa 20 hengen poppoo nappas kiinni ja jäin sen perään ajamaan 10 metrin päähän. Watit pysyi tässä oikeastaan melko lailla samoina, mutta vauhti kiihtyi. Onhan 10 metrin peesistäkin älytön hyöty tuolla reitillä. Toinen kierroksen kääntöpaikalle meni mukavasti tuon porukan hännillä. Aina välillä jonkun sankarin oli pakko ajaa edelleni ja tämän takia ajosta tuli hieman nykivää. Tuossa ryhmässä kaikki eivät todellakaan noudattaneet 10 metrin sääntöä, vaan ajoivat härskisti takarenkaassa kiinni. Tuomari kyllä ajeli lähes koko ajan vierellä, mutta en montaakaan penaltya nähnyt antavan. Toisen kierroksen kääntöpaikan jälkeen pienen töyssyn jälkeen kuului pyörästä kauhea pamaus ja luulin renkaan menneen. Pian huomasin ettei ollut rengas, vaan vasemman puoleinen lepuuttaja oli hajonnut kiinnityskohdasta.. Vasemman puoleinen putki, jonka päässä on etuvaihtajan vipu liikkui nyt ees-taas ja pädi johon nojataan, oli vinossa vasten ohjaustankoa. Ei auttanut itku markkinoilla vaan piti jatkaa kisaa. Aeroasennossa pystyi onneksi ajamaan jossain kohtaa piti vain nousta pystyyn ja varmistaa ettei vasen putki tipu kokonaan pois. Ryhmän perillä ajelin vielä takaisin Calellaan, josta lähdettiin vikalle lyhyemmälle kiekalle. Tässä kohtaa alkoi olla vähän ruuhkaa ja reitillä runsaasti kierroksella ohitettavia. Näiden ansiosta ajo muuttui todella nykiväksi ja jättäydyin ajamaan omaa ajoa. Oli taas hieno tykittää tasaisilla vateilla vikat 40 kilsaa ja valmistella jalkoja juoksuun. Todella lähellä pyörän loppua ajaessani siis ihan yksin tuli tuomari viereen. Säikähdin jo, että saan käsittämättömän penaltyn. Ei antanut sakkoa, vaan näytti peukkua ja huikkas et hienoo et ees muutama yrittää noudattaa sääntöja. Kyseinen tuomari oli ajanut koko toisen kierroksen porukan mukana ja yritti saada peesaamisen kuriin. Lyhyen korttelipätkän jälkeen saavuin vaihtoon ja jalat tuntuivat  taivaallisen hyviltä. Pyörä aika oli 4:47 ja watit olivat hieman alle suunniteltujen. Lähdin luottavaisena juoksu osuudelle.

Lennokasta?

Juoksu suoritettiin neljänä reilun kympin lenkkinä. Heti alkuun kuulin olevani toisena vain muutaman minuutin kärjestä ja Kona-slotista. Lähdin juoksemaan 4:30 vauhtia, mikä tuntui todella helpolta ja mukavalta. Tätä jatkui 15 kilsaa, tässä kohtaa alkoi maha kramppaamaan. Vauhti hidastui ensin 4:445 ja sitten vitoseen. En tiennyt mitä tehdä ja sijoituskin tippui neljänneksi. 25 kilsan kohdalla päätin kokeilla kolaa, josko se auttaisi. Tämä oli viimeinen naula arkkuun ja sain unohtaa hyvän mara-ajan. Maha löi seillaiseen jökkiin ettei ollut ennen ollut ja vauhti tippui  melkein 5:40. Tätä laahustusta jatkui 10 kilsaa. Vikalle vitosella maha hieman helpotti ja sain taas juostua alle vitosen kilsoja. Jalat tuntuivat tässä kohtaa vielä hyviltä ja maran toisella puolikkaalla tuntui että rajoittava tekijä oli maha, ei jalkojen väsymys. Katselin lopussa kelloa ja tajusin mahkut olevan vielä alle 9:15 aikaan. Lopulta vika kilsa koitti ja pienestä ruuhkasta huolimatta sain pienen loppukirin aikaiseksi. Kaarrettuani maalisuoralle fiilis oli mahtava ja sain juosta yleisön pauhatessa maaliin. Juoksu meni 3:29 ja kokonaisaika oli 9h 13 min 20 s. Sijoitus oli kovassa kisassa sarjassani 4.

Viimoset metrit

Maalissa bongasin heti ison liudan suomalaisia ja vaihdettiin kuulumisia. Tästä lähdin käymään suihkussa, tapaamassa huoltojoukkoja ja sitten elpymistelttaan syömään. Palattuani telttaan huomasin Peten juuri saapuneen maaliin. Siinä onniteltiin toisiamme ja lopulta saatiin Peten aikakin tietoon. Pete saavutti pitkäaikaisen tavoitteensa ja alitti 10h rajan. Oli hieno nähdä Peten reaktio kun hän kuuli aikansa. Voi tätä ilon määrää! Odottelimme kaikki tutut maaliin ja lähdimme sitten porukalla hakemaan pyöriä vaihtopaikalla. Tämän jälkeen vielä pikaiset kebabit ja nukkumaan.

Maanantaina käyntiin vielä katsomassa palkintojenjako ja erityisen hienoa oli katsoa kuina Suomen kärkitriathlonisti  Kaisa Lehtonen pokkasi kakkossijan naisten pro-sarjassa huippuajalla 8:48. Myös moni suomalainen ag-nisti pokkasi podiumsijan ja/tai Kona-slotin. Tässä kohtaa itseä hieman harmitti, sillä olin vasta 4. omassa sarjassa ja vain ykkönen lähti Konalle. Illalla kävimme vielä porukalla syömässä ja tiistaina matkustimme sitten takaisin kotiin.

Joku päivä otan sen slotin!

Nyt pari päivää reissun jälkeen fiilikset ovat vieläkin kaksijakoiset. Aika oli todella hyvä uusi ennätys, parani viime vuodesta 40 min. Harmittaa vain se, että valitsin väärän kisan. Barcelonan kisa oli 18-24 sarjassa ehdottomasti kovin koko vuonna, ja ajallani olisi voittanut kaikki kesän kisat Euroopassa ja viime vuonna se olisi riittänyt myös kirkkaasti Hawajille täällä Barcelonassa. Aikoja ei tietenkään voi aina verrata keskenään kisojen välillä, mutta silti asia mietityttää.

Tavoitteeni on edelleen päästä Konalle kisaamaan ja nyt olen kovasti miettinyt mistä lähtisin paikkaa jahtaamaan. Tällä hetkellä vahvimpina mielessä on Etelä-Afrikka tai Texasin kisa. Molemmat olisivat kevällä ja aikaa valmistautumiseen Konalle jäisi vielä hyvin. Ennen kuin lyön mitään lukkoon ja ilmoittaudun kisaan lepäilen kunnolla ja annan ropalla ja mielelle nyt lomaa harjoittelusta.

Ready to Rock

Nyt alkaa kaikki mahdollinen olla tehtynä ajatellen Barcelonan kauden päätöskisaan kahden viikon päässä. Edellisen kirjoituksen jälkeen treenit ovat sujuneet vaihtelevasti. Treenimäärät ovat kesän parhaista tippuneet reilusti, sillä nyt on palattu taas koulun penkille. Opiskelusta huolimatta olen saanut tehtyä kuluneen viiden viikon aikana monta todella hyvää harjoitusta, joissa pääpaino on ollut Im-vauhtisissa vedoissa. 

Kohta pääsee taas ajaan lyhkäsissä 

Taas opiskelun alettua piti kokonaisrasitusta ruveta seuraamaan huomattavasti tarkemmin ja ensimmäiset pari viikkoa olivatkin vaikeita reenien suhteen. Onneksi opiskelurytmiin pääsi nopeasti ja harjoituksillekin löytyi taas paikka kalenterissa. Sairastin myös syysflunssan, tismalleen samalla viikolla kuin vuosi sitten. En usko tämän kauheasti vaikuttavan suoritukseen, kunhan sitä ei liikaa mieti.

Tällä viikolla olen taas saanut tehtyä todella hyviä reenejä. Koko viikon ja oikeastaan koko vuoden harjoitusjakson kruunasi eilinen pitkä yhdistelmä, joka oli viimeinen lajiaan ennen h-hetkeä. Ajelin verrojen jälkeen eka tunnin Im-wateilla ja päälle toisen tunnin hivenen reippaampaa. Päälle pikku siirtymäverra ja sitten juosten 2x8 kilsaa. Piti juosta 4:45 ja 4:30. Eka lipsahtikin sitten jo 4:30 vauhtia ja toinen sitten hivenen kiristäen 4:21 keskarilla. Tänään uin vielä 5x400 märkkärillä reippaampaa ja kadoksissa ollut uintikin alkoi taas löytyä.

Nyt on siis kaksi viikkoa starttiin ja paljon ei ole enää tehtävissä. Muutama lyhyt kovempi reeni ja lepoa. Kunhan pysyisi nyt terveenä ja malttaisi levätä, niin eiköhän se kunto vielä pykälällä nouse. Kisapaikalle matkustan jo 28.9. maanantaina ja pääsen tekemän paikan päällä muutaman valmistavan reenin. Erityisesti meressä pitää käydä totuttelemassa taas avovesiuintiin. Kisasta tulee erittäin kova, mutta tavoitteeni on paikka Konalla. Tätä tavoitetta kohti on reenattu koko vuosi ja nyt uskon sen olevan realistinen. Sarjaani on ilmottautunut muutama 9 tunnin menijä eli tavoitteen täyttyminen tulee vaatimaan täydellistä päivää, mutta näinhän se tuntuu oleva joka kisassa.

Finntriathlon Tahko 2015

Eilen kisattiin Finntriathlon-sarjan viimeiset kisat Tahkolla. Tarjolla oli ¼, ½- ja täysmatka, itse kisasin puolimatkalla. Puitteet triathlonkisan järjestämiseen Tahkolla on ehkäpä Suomen parhaat ja kun järjestäjänä on Finntriathlon-organisaatio, on järjestelyt priimaa. Vaikka en olut Tahkolla ennen kisannut ja reitit olivat vieraat, ei tarvinnut ressata reiteistä tai pelätä eksymistä.

Lähtötunnelmissa kuva: Lauri Turto

Kuopion kisan jälkeen sunnuntai ja maanantai meni palautellessa ja tiistaina pääsi taas tosi toimiin. Ajelin tiistaina FTP-testin ja ilokseni sai huomata tuloksen parantuneen taas reilulla 10 watilla edelliseen testiin verrattuna. Keskiviikkona tein viimeisen kovemman reenin ennen Tahkoa. Juoksin radalla 50x400 30 sekunnin tauolla. Kiriapuna toimi Kaapo, joka kyllä lähinnä keskittyi peesaamiseen ja vittuiluun. Setti kulki hyvin ja ajat pysyivät todella hyvin loppuun asti tavoitteissa. Ainut miinus reenissä oli, että kovalla alustalla juoksusetti veti pohkeet ennen näkemättömään jumiin.

Torstaina olikin ansaittu lepopäivä, ensimmäinen Joroisten jälkeen. Perjantaina saavuin Tahkolle aamupäivällä ja kävin ajamassa reilun tunteroisen kisareitillä ja juoksin hivenen päälle. Jumiset pohkeet vaivasivat vielä tässäkin kohtaa. Myöhemmin kävin vielä pulahtamassa järvessä ja hain myrskyävään järveen tatsia. Tässä kohtaa kaikki näytti hyvältä kisaa ajatellen. Mutta kisainfosta palatessa oikeassa polvessa alkoi kova äkillinen kipu. En pystynyt kunnolla kävelemään ja olin varma, että en pääse huomenna viivalle. Hoidin illan polvea jäillä, kipugeelillä ja kevyellä hieronnalla. Epäilen, että jumiset pohkeet ovat jotenkin aiheuttaneet kivun polveen.  Aamulla polvi oli jo hivenen parempi. Pyöräillessä vaihtoalueelle aamulla polvessa ei tuntunut kipua, joten päätin startata.

Aallot tuntui kyllä isommilta :) kuva: Lauri Turto

Ennen lähtöä lyhyt uintiverra ja jo tässä vaiheessa huomasi todella voimakkaan aallokon. Itselleni tämä oli hyvä asia, koska Barcelonassa on odotettavissa kovaa aallokkoa ja tämä oli hyvää harjoitusta sinne. Tasan 11 pääsimme lähtemää hyvän musiikin saattelemana. Alku kiihdytyksen jälkeen löysin äkkiä oman tilani piikkipaikalta. Aallot vaikeuttivat edestä suunnistusta, joten päätin vähäntää pään nostoja. Reitti kulki rannan suuntaisesti joten suuntaa pystyi katsomaan hyvin rannasta. Onneksi kääntöpoijulle ei ollut kovin pitkä matka ja lyhyen sivuaallokon jälkeen pääsi tykittämään myötä aallokkoon. Tässäkin aallot hivenen haittasivat ja sopiva vetopituutta ei meinannut löytyä. No, selvisin rannalle ja aika oli hivenen alle 26 min. Johdin tässä kohtaa parilla minuutilla puolimatkan kisaa.

Kuva: Timo Kananoja

Pyörää oli luvassa kaksi kierrosta hieman mäkisellä reitillä. Alkuun oli pitkä nousu osuu ja watit sai heti mukavasti ylös. Nousun jälkeen watit tasaantuivat mukavasti tavoitelukemiin. Kääntöpaikan jälkeen näin, että puolimatkan kisaajia tulee muutaman minuutin päässä, mutta mitään possujunaa ei ollut näkyvissä. Tästä iso plussa järjestäjille, että vaikka reitillä oli parhaimmillaan 1000 kisaajaa, ei junia oikeastaan näkynyt. Nyt lähes puolimatkan kisaajat ajoivat yksin eli käytiin oikeasti kisaa mies-miestä vastaan ja hyvästä uinnista oli kerrankin etua. Hivenen ennen pyörän puolimatkaan Mika Somppi ajoin minut kiinni ja humahti ohi. Toisen kierroksen alkunousussa sain vielä Mikan kiinni, mutta laskussa levy vei voiton. Tässä kohtaa myös Jarmo Rissanen pyyhälsi ohitse huimaa vauhtia. Matka jatkui yksin ja watit pysyivät hyvin tarketissa. Vikalla kääntöpaikalla, mistä maaliin oli reilu 20 kilsaa alkoi polveen sattua. Kipu tuli taas yhtä yllättäen, kuin edellisenä iltanakin. Kivun takia watit alkoivat tippua ja vikan 1/4 aikana keskiwatit tippuivat kymmenellä. Tässä kohtaa päätin, etten juokse ollenkaan, vaan lopetan leikin t2:lle. Hivenen ennen t2:a Joona Tuikka ajoi minut kiinni ja saavuttiin yhtä aikaa vaihtoon sijoilla 3. ja 4. Lähdin juoksemaan ja tarkoitus oli juosta maalialueelle, minne oli noin kilometri t2:lta. (Meidän majoitus oli myös siellä, eli sinne olisi joka tapauksessa pitänyt liikkua). Yllätyksekseni polveen ei sitten juoksussa ottanutkaan ja eka kilsa menikin aikaa 4:00. Tuikkakin jäi hivenen jälkeen ja päätinkin jatkaa juoksua. Toinen kilsa meni myös komeasti ja edellä menevä Sompin selkä alkoi häämöttää. Ekat 4-5 km menivät kivutta ja juoksu oli ehkä elämäni parasta. Sitten alkoi pitkä asvalttiosuus ja polvessa alkoi tuntua. Juoksuvauhti pysyi silti hyvänä ja sain ennen ekan juoksu kierroksen loppua Sompin kiinni ja siirryin kisan toiseksi. Kipu polvessa paheni, mutten halunnut keskeyttää. Muistelin kuinka vaikea viime vuonna Kalmarin pettymyksen jälkeen oli kerätä motivaatiota reenata kohti Barcaa.  Jatkoin juoksua ja Garminiin tuli vieläkin siedettäviä kilometriaikoja. Taas pitkällä asvalttiosuudella kipu paheni ja välillä mentiin aivan kipukynnyksen äärirajoilla. En uskaltanut edes juottopisteillä kävellä, sillä olin varman etten enää pysty aloittamaan juoksua. Lopussa vauhti hivenen hidastui, mutta fiilis juostessa Tahkon sillan yli viimeistä kertaa ja tajuten, että tämä oli eka triathlonkisa, missä kukaan ei tullut juoksussa ohi, oli fiilis todella hyvä. Maalissa ei tuuletusta irronnut vaan heti maahan ja toimitsijoilta äkkiä jäitä polveen. Tästäkin iso kiitos. Loppu aika oli 4:21:03 ja juoksu 1:25. Juoksu oli noin kilometrin vajaa eli ihan vielä en 4:00 vauhtia juossut. Kokonaisaikaan ja erityisesti juoksuun olen tyytyväinen. Jotenkin kisa tuntui todella helpolta ja semmoista tappo taistelua jaksamisen kassa ei tullut ollenkaan.

Kuva: Lauri Turto

Saatuani jäitä maaliin oli tullut jo iso liuta puolimatkalaisia. Normaalit häpät ja läpät ja nopeasti kämpille suihkuun ja polvea parantamaan. Vähän aikaa levättyä ja kylmällä hoidettua pystyi kävelemään ja lähdin katsomaan ja kannustamaan täysmatkalaisia ja syömään palautumistelttaan. Tämän jälkeen sauna ja katsomaan upeaa ilotulitusta iltabileisiin.

Tänään sunnuntaina on ollut täysi lepopäivä, mutta huomenna palataan sorvin ääreen. Ensi viikolla pitäisi tehdä vielä hyvä reenirypistys ennen kuin koulu alkaa. Ainut este tälle voi olla polvi, mutta sen näkee sitten huomenna. Polvea lukuun ottamatta mitään kipuja/jumeja ei ole.

Perusmatkan SM-kisat 2015 Kuopio

Nyt on kaks todella tiukkaa viikkoa takana, ehkä jopa urani kovin reenijakso. Mukana on ollut niin pitkiä im-vauhtisia yhdistelmiä kuin lyhyitä kovempia rypistyksiä. Kangasalan kisan jälkeinen viikko vierähti lähinnä pidempien reenien parissa. Nostettakoon esiin tiistain yhdistelmä missä alle 2 kilsaa märkkäriuintia, sitten 4h pyörää im-wateilla ja päälle 15x1000 radalla. Välillä oli kyllä vaikeaa, mutta kun piti energiatasoista huolta, niin lopussa meno oli todella hyvää. Lauantaina suuntasin Poriin Tarmo triathloniin. Vaikka ropassa tuntui viikon rasitus, niin kulku oli hyvää ja etenkin pyörään olen tyytyväinen. Sunnuntaina juoksin pitkästä aikaa pidemmän lenkin ja sekin kulki yllättävän hyvin, vaikka pitkät juoksut ovatkin loistaneet poissaolollaan.

Komee levy, ei vaan liikahtanu

Tämä viikko lähtikin sitten maanantaina käyntiin 226:n harkkakisassa. Lähdin kisaan maantiepyörällä, ja olin sopinut että peesailen Jiriä ja haen tuntumaa Kuopion kisaa varten. Jirillä oli tiellä pysymisen kanssa ongelmia ja ajelinkin sitten 95 prossaa ajasta yksin. No, sain hyvän rääkin jaloille maantiepyörälläkin. Viikolla tein vielä muutamia kovempi reenejä ja testailin myös im-wateilla levyä. Näiden testien perusteella Zipin 808 on mulle parempi valinta ja levyn hankinta jäänee tulevaisuuteen.

Perjantaina sai uida rauhassa

Perjantaina matkustettiinkin sitten Kuopioon ja luvassa oli kisareitteihin tutustuminen joka lajissa. Etenkin pyöräreitin mäkiä ajaessa jalat olivat väsyneet ja mietin että lauantaista tulee pitkä päivä.  Toivoin vain ehjää suoritusta, sellaista ei  ollutkaan vielä Kuopiossa tullut.

U23 mitallistit

Lauantaina startti oli mukavan myöhään 12:30 eli sai mukavasti nukkua pitkään, syödä rauhassa ja verrata kunnolla. Äijiä oli viivalla ihan mukavasti, vaikka osa kärkikavereista puuttuikin. Tasan puoli yksi päästiin matkaan ja heti startissa lasit valahtivat kaulalle.  Jatkoin matkaa ja murjoin sokkona ekalle kääntöpoijulle. Tässä kohtaa olin varma, että piilarit on tippuneet ja joudun keskeyttämään. Laitoin verravaihteen päälle ja verrasin ekan kiekan loppuun. Tässä kohtaa aloin löytämään rytmiä, miten uida ilman laseja ja navigointikin onnistui jotenkin. Huomasin muutaman kisaajan olevan tavoitettavissa ja sainkin heidät kiinni toisen kierroksen aikana.  Uinnista rautauduttuani huomasin näkeväni ja tuttuja kavereita olevan lähellä. Eikun pyörän päälle ja saatiinkin hyvä porukka. Meitä oli siinä lopulta 3 suomalaista junnua ja 3 venäläistä. Ajettiinkin lähes kärjen vauhtia, vaikka välillä kellään meistä ei oikein ollut menohaluja. Kuopion pyöräreitti on kyllä hieno ja juuri olympiamatkaan sopiva. Mukulakiviosuus on ainut miinus ja nytkin meinasi käydä hassusti, kun edellä ajavalta pomppasi pullo pois ja meni aivan eturenkaani vierestä. T2: lla johdin omaa u23 sarjaa reilulla kahdella minuutilla. Tiesin Mustosen Jonin juoksevan todella kovaa ja sen, että voitto vaatisi itseltä täydellistä onnistumista. Juoksu kulki itsellä ihan hyvin, mutta ei riittänyt voittoon. Silti hopee hymyilytti, sillä perjantaina verratessa en ollut varma maaliin pääsystä ja nyt selän taakse jäivät ne kilpakumppanit, joille hävisin Joroisilla.

Yliuinnin lähtö

Tänään aamupäivällä kävin verrailemassa maasturilla ja olo oli sen verran hyvä, että uskalsin lähteä Kaukajärven yliuintiin uimaan. Tapahtuma on hyväntekeväisyysuinti, jolla pyritään pelastamaan kirkasvetinen Kaukajärvi erilaisilta saasteiltä. Viivalla oli muutama ihan kovakin uimari eli saatiin kyllä kisa aikaiseksi, vaikka virallista ajan ottoa ei ollutkaan. Oma uinti kulki todella hyvin ja vaikka paluumatkalla alkoi matka painaa, niin aika oli noin 16 luokkaa ja voitin parin minuutin kaulalla.

Alpha toimi tänään kun unelma

Ensi viikko on hivenen kevyempi. Tarkoitus olisi tehdä alku viikosta vielä pari kovempaa reeniä ja sitten huilata pari päivää. Lauantaina starttaan Finntriathlon Tahkolla puolimatkalla ja tarkoitus on tehdä tästä hyvä reeni ajatellen Barcaa. Barcaan on nyt tasan 8 viikkoa ja Tahko on viimeinen startti Suomessa tänä vuonna. Tahkon jälkeen reenit keskittyvät täysin kohti Barcelonaa ja kunto pyritään virittämään sinne todella kovaksi.