Viimeisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi. Itseasiassa lentokoneessa kohti Barcelonaa kirjottelin maaliskuun tekemisistä, mutta leirin huumassa se unohtui julkaista. Ennenkuin hehkutan loistavasti mennyttä Calellan leiriä, palataan maaliskuun loppupuolelle ja ei niin hyvin menneeseen jaksoon.
Kanarian leiriltä palauduttua tehtiin testejä. Ensin Poltteella wattbikellä nostaen watteja anakynnykselle asti. Watit olivat nousseet mukavasti viime vuoden vastaavista testeistä. Ei ole siis turhaa tullut pumpattua rautaa pitkin talvea. Pyöräilyn jälkeen nopeasti lenkkarit jalkaan ja ulos juoksemaan 5 x 1000 juoksua nostaen koko ajan vauhtia. Juoksussa oli todella lennokas päivä ja tulokset olivat sydäntä lämmittävät, vaikka keli olikin viileä.
Loistavasti menneiden testien jälkeen alkoikin alamäki. Sukellus syvimpään kuoppaan eli sohvan pohjalla viikoksi kuumeisena. Onneksi tämä kevätflunssa iski hyvissä ajoin ennen leiriä. Calellan reissua edeltävällä viikolla tein muutaman erittäin kevyen harjoituksen ja toivon äijän olevan kunnossa 2 viikon laadukkaaseen tekemiseen.
Sairasteluiden jälkeen lähdettiin aurinkoiseen Espanjaan pitkänä perjantaina ja tarkoitus oli reenailla kaksi viikkoa. Leiri kohteena tuttuakin tutumpi Calella, jossa käydään myös Ironman Barcelonan kilpailu ensi lokakuussa. Ensimmäinen päivä meni leppoisan pyörittelyn ja uiskentelun lomassa, kuunnellen vähän miten kroppa ottaa taas reeniä vastaan. Ensimmäinen lievä vastoinkäyminenkin nähtiin ekan pyörälenkin päätteeksi, kun piti mennä kiristämään hieman natisevaa keskiötä. Huollossa ilmenikin, että kampi oli vijoittunut ja vaatisi korjausta. Epäonnekseni oli pääsiäinen eikä mitään saatu tehtyä ennen sen loppumista. Ei auttanut kun ottaa vuokrapyörä alle ja odottaa pyörän korjausta. Onneksi kaikki meni hyvin ja parin päivän jälkeen sain oman mankelin takaisin.
Pari päivää menikin sitten kiivetessä vuoria. Se hyvä puoli lainamaantiepyörässä oli, että sillä erityisesti mäkien alastulo oli mukavampaa verrattuna triathlonpyörään. Leirillä oli mukana myös kaksi uutta varustetta. Pyörässä oli kiinni Power2Maxin wattimittari. Watit tuovat kyllä treeniin aivan uuden ulottuvuuden. Esim. yksi leirin parhaista treeneistä, 2,5 h Im-pyörää ja päälle 15 kilsaa kisavauhtista juoksua, ei olisi onnistunut lähellekään yhtä hyvin ilman wattimittaria. Erityisesti vastatuuleen ja ylämäkeen oikean vauhdin löytyminen ilman mittaria on todella hankalaa. Leirillä pääsin myös uimaan ensimmäistä kertaa uudella Orcan Predator märkäpuvulla. Puku tuntui todella hyvältä ja erityisesti meressä se oli omimmillaan.
 |
Leirin pääpaino oli pyöräilyssä ja sitä tulikin 1500 kilometriä. Mielestäni vaikka ollaan triathlonleirillä, kannattaa hyvät pyöräilyolosuhteet hyödyntää, sillä uimaan ja juoksemaan olen pystynyt huomattavasti paremmin kuin pyöräilemään. Mukana oli myös muutamia kovia harjoituksia niin altaassa, pyörällä kuin myös juosten. Erityisesti mieltä lämmitti hyvä pyörävauhti tutulla temporeitillä.
Leirin viimeisenä päivänä lähdettiin kiipeämään 1300 metriin. Tarkoitus oli mennä ylös asti isolla eturattaalla aeroa-sennossa polkien voimaa pienellä kadenssilla. Alkuun pieni siirtyminen vuoren juurelle ja siitä sitten seuraava tunti noin 1100 metriin. Keskikadenssi 44 ja watit 240 tältä ekalta pätkältä. Tässä kohtaa saatiin noin minuutin paussi, kun oli hieman alamäkeä ja sitten lähdettiin runnomaan viimeinen 200 metriä. AIkaa meni 10 minuuttia ja watit nousi lähes 260 kadenssin pysyessä samana. Tämä oli mielestäni leirin hienoin ja onnistunein treeni ja erityiskiitos valmentaja Lauri “first mechanic” Turtolle. Laurin pyöräkunto oli noussut vuodessa hurjasti ja hän jaksoi murjoa vieressäni isolla rattaalla ylös asti. Toivottavasti näemme Laurin myös kilpailukentillä jo tänä kesänä. Kun kiipeää kukkuloiden päälle, on niiltä tultava myös alas. Tässä meillä oli taas hieman epäonnea. Päästyämme huipulle alkoin leirin ensimmäinen vesisade. Hytisten laskimme reilun 20 kilometrin laskun lähtöpisteeseen. Loppumatkalla takaisin Calellaan ei paljon juteltu vaan ketju pidettiin kireellä, jotta äijät eivät olisi ihan jäässä.
Leiri oli kokonaisuutena todella onnistunut. Kun aikaa oli kaksi viikkoa, oli aikaa tehdä asioita maltilla ja laadullisesti. Ensimmäisen viikon jälkeen oli vähän epätodellinen olo, kun kroppa tuntui todella freesiltä. Vieläkään ei kauheaa lihaskipua ole, vaikka nyt tuntuukin, että jotain onkin tehty.
Ensi viikko meneekin sitten treenien osalta palauttelun puolelle ja pääpaino elämässä palaa taas koulumaailmaan. Vielä pitäisi viisi viikkoa puristaa Vierumäellä ja sitten alkaakin #triathlonkesä2015. Jos kelit sallii viikon päästä mennään tuuttaamaan FTP-testi ulkosalle ja katellaan onko kunto noussut ja onko leiristä palauduttu.
