sunnuntai 16. elokuuta 2015

Finntriathlon Tahko 2015


Eilen kisattiin Finntriathlon-sarjan viimeiset kisat Tahkolla. Tarjolla oli ¼, ½- ja täysmatka, itse kisasin puolimatkalla. Puitteet triathlonkisan järjestämiseen Tahkolla on ehkäpä Suomen parhaat ja kun järjestäjänä on Finntriathlon-organisaatio, on järjestelyt priimaa. Vaikka en olut Tahkolla ennen kisannut ja reitit olivat vieraat, ei tarvinnut ressata reiteistä tai pelätä eksymistä.

Lähtötunnelmissa kuva: Lauri Turto

Kuopion kisan jälkeen sunnuntai ja maanantai meni palautellessa ja tiistaina pääsi taas tosi toimiin. Ajelin tiistaina FTP-testin ja ilokseni sai huomata tuloksen parantuneen taas reilulla 10 watilla edelliseen testiin verrattuna. Keskiviikkona tein viimeisen kovemman reenin ennen Tahkoa. Juoksin radalla 50x400 30 sekunnin tauolla. Kiriapuna toimi Kaapo, joka kyllä lähinnä keskittyi peesaamiseen ja vittuiluun. Setti kulki hyvin ja ajat pysyivät todella hyvin loppuun asti tavoitteissa. Ainut miinus reenissä oli, että kovalla alustalla juoksusetti veti pohkeet ennen näkemättömään jumiin.

Torstaina olikin ansaittu lepopäivä, ensimmäinen Joroisten jälkeen. Perjantaina saavuin Tahkolle aamupäivällä ja kävin ajamassa reilun tunteroisen kisareitillä ja juoksin hivenen päälle. Jumiset pohkeet vaivasivat vielä tässäkin kohtaa. Myöhemmin kävin vielä pulahtamassa järvessä ja hain myrskyävään järveen tatsia. Tässä kohtaa kaikki näytti hyvältä kisaa ajatellen. Mutta kisainfosta palatessa oikeassa polvessa alkoi kova äkillinen kipu. En pystynyt kunnolla kävelemään ja olin varma, että en pääse huomenna viivalle. Hoidin illan polvea jäillä, kipugeelillä ja kevyellä hieronnalla. Epäilen, että jumiset pohkeet ovat jotenkin aiheuttaneet kivun polveen.  Aamulla polvi oli jo hivenen parempi. Pyöräillessä vaihtoalueelle aamulla polvessa ei tuntunut kipua, joten päätin startata.



Aallot tuntui kyllä isommilta :) kuva: Lauri Turto
Ennen lähtöä lyhyt uintiverra ja jo tässä vaiheessa huomasi todella voimakkaan aallokon. Itselleni tämä oli hyvä asia, koska Barcelonassa on odotettavissa kovaa aallokkoa ja tämä oli hyvää harjoitusta sinne. Tasan 11 pääsimme lähtemää hyvän musiikin saattelemana. Alku kiihdytyksen jälkeen löysin äkkiä oman tilani piikkipaikalta. Aallot vaikeuttivat edestä suunnistusta, joten päätin vähäntää pään nostoja. Reitti kulki rannan suuntaisesti joten suuntaa pystyi katsomaan hyvin rannasta. Onneksi kääntöpoijulle ei ollut kovin pitkä matka ja lyhyen sivuaallokon jälkeen pääsi tykittämään myötä aallokkoon. Tässäkin aallot hivenen haittasivat ja sopiva vetopituutta ei meinannut löytyä. No, selvisin rannalle ja aika oli hivenen alle 26 min. Johdin tässä kohtaa parilla minuutilla puolimatkan kisaa.

Kuva: Timo Kananoja
Pyörää oli luvassa kaksi kierrosta hieman mäkisellä reitillä. Alkuun oli pitkä nousu osuu ja watit sai heti mukavasti ylös. Nousun jälkeen watit tasaantuivat mukavasti tavoitelukemiin. Kääntöpaikan jälkeen näin, että puolimatkan kisaajia tulee muutaman minuutin päässä, mutta mitään possujunaa ei ollut näkyvissä. Tästä iso plussa järjestäjille, että vaikka reitillä oli parhaimmillaan 1000 kisaajaa, ei junia oikeastaan näkynyt. Nyt lähes puolimatkan kisaajat ajoivat yksin eli käytiin oikeasti kisaa mies-miestä vastaan ja hyvästä uinnista oli kerrankin etua. Hivenen ennen pyörän puolimatkaan Mika Somppi ajoin minut kiinni ja humahti ohi. Toisen kierroksen alkunousussa sain vielä Mikan kiinni, mutta laskussa levy vei voiton. Tässä kohtaa myös Jarmo Rissanen pyyhälsi ohitse huimaa vauhtia. Matka jatkui yksin ja watit pysyivät hyvin tarketissa. Vikalla kääntöpaikalla, mistä maaliin oli reilu 20 kilsaa alkoi polveen sattua. Kipu tuli taas yhtä yllättäen, kuin edellisenä iltanakin. Kivun takia watit alkoivat tippua ja vikan 1/4 aikana keskiwatit tippuivat kymmenellä. Tässä kohtaa päätin, etten juokse ollenkaan, vaan lopetan leikin t2:lle. Hivenen ennen t2:a Joona Tuikka ajoi minut kiinni ja saavuttiin yhtä aikaa vaihtoon sijoilla 3. ja 4. Lähdin juoksemaan ja tarkoitus oli juosta maalialueelle, minne oli noin kilometri t2:lta. (Meidän majoitus oli myös siellä, eli sinne olisi joka tapauksessa pitänyt liikkua). Yllätyksekseni polveen ei sitten juoksussa ottanutkaan ja eka kilsa menikin aikaa 4:00. Tuikkakin jäi hivenen jälkeen ja päätinkin jatkaa juoksua. Toinen kilsa meni myös komeasti ja edellä menevä Sompin selkä alkoi häämöttää. Ekat 4-5 km menivät kivutta ja juoksu oli ehkä elämäni parasta. Sitten alkoi pitkä asvalttiosuus ja polvessa alkoi tuntua. Juoksuvauhti pysyi silti hyvänä ja sain ennen ekan juoksu kierroksen loppua Sompin kiinni ja siirryin kisan toiseksi. Kipu polvessa paheni, mutten halunnut keskeyttää. Muistelin kuinka vaikea viime vuonna Kalmarin pettymyksen jälkeen oli kerätä motivaatiota reenata kohti Barcaa.  Jatkoin juoksua ja Garminiin tuli vieläkin siedettäviä kilometriaikoja. Taas pitkällä asvalttiosuudella kipu paheni ja välillä mentiin aivan kipukynnyksen äärirajoilla. En uskaltanut edes juottopisteillä kävellä, sillä olin varman etten enää pysty aloittamaan juoksua. Lopussa vauhti hivenen hidastui, mutta fiilis juostessa Tahkon sillan yli viimeistä kertaa ja tajuten, että tämä oli eka triathlonkisa, missä kukaan ei tullut juoksussa ohi, oli fiilis todella hyvä. Maalissa ei tuuletusta irronnut vaan heti maahan ja toimitsijoilta äkkiä jäitä polveen. Tästäkin iso kiitos. Loppu aika oli 4:21:03 ja juoksu 1:25. Juoksu oli noin kilometrin vajaa eli ihan vielä en 4:00 vauhtia juossut. Kokonaisaikaan ja erityisesti juoksuun olen tyytyväinen. Jotenkin kisa tuntui todella helpolta ja semmoista tappo taistelua jaksamisen kassa ei tullut ollenkaan.

Kuva: Lauri Turto

Saatuani jäitä maaliin oli tullut jo iso liuta puolimatkalaisia. Normaalit häpät ja läpät ja nopeasti kämpille suihkuun ja polvea parantamaan. Vähän aikaa levättyä ja kylmällä hoidettua pystyi kävelemään ja lähdin katsomaan ja kannustamaan täysmatkalaisia ja syömään palautumistelttaan. Tämän jälkeen sauna ja katsomaan upeaa ilotulitusta iltabileisiin.

Tänään sunnuntaina on ollut täysi lepopäivä, mutta huomenna palataan sorvin ääreen. Ensi viikolla pitäisi tehdä vielä hyvä reenirypistys ennen kuin koulu alkaa. Ainut este tälle voi olla polvi, mutta sen näkee sitten huomenna. Polvea lukuun ottamatta mitään kipuja/jumeja ei ole.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti