Finntriathlon Joroinen

Nyt on Joroisten kisa kisattu ja fiilikset ovat hieman kaksijakoiset. Iloita saan esimmäisestä SM-kullasta 20-24-vuotiaissa triathlonissa, mutta aika ei ollut aivan sitä mihin olin tavoitellut. Kisa oli taas hyvin järjestetty, taattua Finntriathlon laatua. 

Perjantaina lähdettiin aamusta ajamaan kohti Joroista. Matkalla ruokailu ja pelipaikoille kahden maissa. Ilmottautuminen, kisainffo, pikku pyöräverra ja sitten hotellile leipäilemään pariksitunniksi. Illemmalla kattomaan pikatriathlonia, jossa seurakaveri Anni kiri naisten sarjan voittoon. Pyörän luovutuksen jälkeen takaisin hotellille, vähän iltapalaa ja pehkuihin. Uni vaan ei oikeen meinannu tulla, osalta jännitti ja huoneessakin oli arviolta 40 astettta.

Aamusta seiskalta ylös ja kevyt aamiainen. Viimeisten varusteiden ja ravinteiden tarkistus ja nokka kohti Valvatusta. Siellä renkaiden pumppausta, kaverin psyykkausta, pikku alkuverra järvessä ja vihdoin kello tuli 10:45 ja sai siirtyä lähtökarsinaan.

Klo 11:00 lähdettiin matkaan. Uinti lähti hyvin ja löysin itseni ihan keulilta noin 50 metrin jälkeen. Kun vauhti hieman tasoittui niin Panu Lieto paineli omia menojaan. Itse jäin porukkaan missä Andrey Lyatskiy veti kärjessä ja minä ja Jani Puhakka hieman perässä. Tällä mentiinkin, ja vaikka Puhakan kanssa vähänsunnistettiinkin eri reittiä verrattuna Lyatskiyn niin rantauduttiin kaikki kolme samoihin aikoihin. Uintiaika noin 25:26. 

Nopea vaihto ja toisena pyöräilemään. Heti alkuun Lyatskiy pyyhälsi ohi, eikä siinä kauaa mennyt kun Puhakkakin oli jo rinnalla. Joroisten kääntöpaikalla ajelin Puhakan kanssa, mutta hieman kääntöpaikan jälkeen totesin vauhdin olevan tänään liikaa ja jatkoin omaa tekemistä. Kun pyöräilijöitä alkoi tulla vastaan yritin nähdä missä omat sarjalaiset menivät, mutta en sieltä onnistunut bongaamaan, kun muutaman tutun kaverin. Sitten alkoin noin 30 km pätkä kohti Rantasalmea. Matkaa vaikeutti vielä vastatuuli. Vastatuuleen saikin sitten tuupata yksin, kun en pystynyt Darby Thomaksen ja muiden kärkimiesten vauteihin vastaamaan, kun ohi pyyhälsivät. Hieman ennen kääntöpaikkaa ohi tulikin sitten neljän hengen letka ja siinä mukana pääsin kääntöpaikalle. Kääntöpaikalla pulloa ottaessa ja muutakin säätäessä porukka karkasi ja tiedossa oli taas sooloajoa. Onneksi nyt oli myötäinen ja keskari alkoi pikku hiljaa nousta. Nyt tämä 30 km matka meni nopeasti ja pyörä tuntui vahvalta. Lopussa oli vielä pieni lisälenkki, mikä sisälsi ihan tuntuvan nousun. Onneksi viimeisen 10 km saikin tulla melkein alamäkeen vaikka siinäkin oli pientä vastatuulta. T2 saavuin pyöräilyajan ollessa 2:32. Garmini näytti matkaa 91k, ja keskarin hivenen alle 36 km/h.

Reippaalla askeleella maaliin

Taas vaihto meni nappiin ja iloisin mielin juoksemaan. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä tavoite aika 4:40 menisi rikki hyvällä juoksulla. Juoksureitti oli haastava eikä 30 asteen helle  helpottanut tekemistä. Ensimmäinen kolmesta kierroksesta meni mukavasti 4:30 tavoitevauhdilla ja juoksu tuntui hyvältä. Join joka juotolla niin paljon kuin kerkesin ja lisäksi otin geeliä. Matkan varrella oli kyllä mukavasti kannustajia ja kaikkia jaksoivat kannustaa loppuun asti. Toiselle kierrokselle tultaessa huomasin Kaapon lähteneen juuri ekalle kierrokselle. Kaapo kiinni ja yhdessä jolkotellen toinen kiekka. Siinä aika hieman putosi, mutta juoksu oli silti vielä helppoa. Kolmannen kierroksen alussa olevaan mäkeen sitten nitkahti. Tossu vaan ei enää noussut, heikkotti ja vauhti laski. Omahuoltoalueelta sain onneksi Ristolta suolakapseleita. Jatkoin matkaa, vaikka Garmin näytti välillä vauhdiksi yli 6 min/km. Päätin etten ota kävelyaskelia, vaan jatkoin löntystämistä. Vikalla juotolla kolme mukia nestettä, kourallinen suolakurkkuja mukaan ja taistelemaan vikat kolme kilsaa. Lopussa sain hieman vauhtia nousemaan, mutta kyllä vika kiekka meni aika hämärän rajamailla. Onneksi selvisin maaliin. Juoksu aika 1:42 ja loppu aika 4:44. Vikalle kierrokselle lähtiessa 4:40 oli vielä mahdollinen, mutta jäipä parannettavaa seuraaviksi vuoksiksi. Kun pääsin maaliin luulin olevani sarjani kolmas, mutta hetken aikaa toivuttuani kuulin, että oli voittanut sarjani. 

Elpymisteltassa, näkyikin jo tuttuja ja kuulin monen joutuneen keskeyttämään. Helle oli vaatinut veronsa. Nestettä oli pakko juoda monta litraa ja nyt melkein vuorakausi myöhemminkin tuntuu, että jano on koko ajan. Vaikka keli oli kova, oli moni onnistunut parantamaan aikaansa ja onnellisia kasvoja oli paljon. Sitten olikin jo kamojen haun aika. Tämän jälkeen palkintojenjako ja kotimatka sai alkaa. Tulokset löytyvät linkistä.