Im Barcelona

Nyt on Barcelonan Ironman takana ja kausi sitä myötä paketissa. Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin ja tulokseen saa olla tyytyväinen. Lennettiin siis tiistaina illansuussa tänne Calellaan. Keskiviikkona pyörät kasaan ja kevyt pyörä+juoksu. Torstaina aamusta uintia 20 min ja päälle vähän pyörää. Perjantaina totaali lepo ja lauantaina kaikki lajit nopeasti läpi herätellen paikkoja. Tankkauksen aloitin torstaina.

Kisa-aamuna kun oltiin lähdössä hotellilta laittamaan pyöriin ilmaa, alkoi järjetön ukkoskuuro. Vettä tuli, kun sieltä kuuluisasta esterin pe######tä. Kadut alkoi lainehtia ja taivas löi salamoita salaman perään. Laitettiin vaihtopaikat kuntoon ja tultiin hotellilla pukemaan märkkäreitä. Tässä vaiheessa oltiin kyllä varmoja siitä, että tänään ei kisata. Lampsittiin silti toiveikkaina lähtöpaikalla ja siellä kuultiin, että startti on myöhässä. 10 min odottelun jälkeen kuultiin, että kaikkia lähtöjä siiretään 30 min. Iloisena siitä, että kisa pidetään, mentiin valmistautumaan omiin lähtöihimme.

Oma lähtöni oli nyt 9:11. Eteen lähti vajaa reilut 500 kisaajaa. Omassa aallossa oli 18-29 vuotiaat. Lähtö tapahtui rannalta ja siitä juostiin veteen. Heti alkuun meitä "karkasi" neljän hengen porukka, mutta jo ekalla poijulla sai nyrkistä ja vedin keuhkot täyteen vettä. Siinä ei auttanut muu kuin selälleen, vedet ulos, ja matka jatkui. Karkulaiset olivat jo kaukana, ja päätin tehdän oman uinnin. Uin rennon reipasta ja säästelin energiaa myöhemmäksi. Ohiteltavia kyllä oli, mutta oman uinnin sain silti pidettyä todella hyvin. Lopussa takaa tuli pari omaa sarjalaista ja ilmeisesti 3 min jälkeen lähtenyt porukka. Näiden peesissä uin sitten ehkä viimeisen kilometrin. Rantauduin sarjani toisena ajassa 53:46.

Ripeä vaihto; tällä kertaa mulla oli kengätkin pussissa, jotteivat ne olisi jo valmiiksi ihan läpimärät. Pyörällä tajusin sään muuttuneen mukavaksi, aurinko alkoi paistaa eikä sateesta ollut tietoakaan. Tiet oli kyllä alkuun märät, ja sen huomasi rengasrikkojen määrässä ekalla kierroksella. Pyörä lähti mukavasti liikeelle. Alussa oli muutama pikku nyppylä ja sitten loppu kääntöpaikalla ihan pannukakkua. Ajelin itsekseen ja päästin takaa tulevat pienet ryhmät menemään, jotta kontrolli pysyisi päällä. Eka kierros menikin mukavasti ja Calellan liikenneympyrässä mittari näytti 35,x km/h. Geelitkin upposi hyvin. Mulla oli mukana GU:n geelejä, sillä en uskaltanut lähteä kisaan järjestäjän geeleillä kokeilematta niitä etukäteen. Ajaessani toista kertaa kohti pidemmän lenkin kääntöpaikkaa alkoi vähän painaan ja ajattelin jo että olin lähtenyt liian kovaa. Osasyynä oli varmaan pieni energiatasojen laskeminen, sillä olin missannut kahdella edellisellä huollolla urheilujuomapullon ja saanut vain vettä. Popsin muutaman geeli-karkin ja kääntöpaikan jälkeen alkoi taas homma maistua. Calellan ympyrässä mittari näytti taas mukavia reilun 35k/h lukemia. Vuorossa oli enää pikku lenkki ja sitten juoksemaan. Tällä lyhyellä lenkillä alkoi porukka kasaantua ja peesivälin pitäminen oli välillä jo mahdotonta. Muutenkin kisassa jaettiin järjetön määrä penalteja. Välillä ajaminen oli jo vaarallista, kun kahden metrin rännissä molenmilta puolilta tuli porukkaa ohi. Selvisin ongelmitta vaihtoon. Pyöräilyn aika oli 5:06 ja keskari huiteli 35,2 luokkaa. Tässä vaiheessa en sijoitustani tiennyt ja loppuaikaa en ruvennut vielä miettimään.

Vaihto sujui taas ongelmitta ja lähdin juoksemaan. Edessä oli elämäni ensimmäinen maraton. Lähdin rennosti juoksemaan ja pyrin pitämään kilsat 5-5:15 luokassa. Tätä onnistui ehkä ensimmäinen kymppi, sitten vauhti hyytyi. Alkuun yritin ottaa geeliä jokaisella huollolla, mutta järjestäjän tauriinigeelit laittoivat pakan sekaisn ja geelit alkoivat todella ällöttämään. Onneksi mukana oli vielä kolme omaa geeliä ja huoltojoukoilta sain pussillisen geelikarkkeja. Ekan kympin kierroksen jälkeen kuulin olevani kahdeksas, ja tiesin että nyt taistellaan vain maaliin pääsystä. Toisella kiekalla alkoi tossu painaa ja vauhti tippui noin 5:15-5:30 luokkaan. Tokan kierroksen jälkeen kuulin, että kymppiin on mahdollisuudet, mutta en uskaltanut alkaa haaveilla siitä vielä. Kolmas kierros menikin suunnilleen samaan kuin toinenkin. Söin joka huollolla ainakin kaksi banaania ja joi vettä ja urheilujuomaa. Vikalle kierrokselle löhdettäessä uskalsin katsoa paljonko startista on kulunut ja laskin, että mulla on reilu tunti aika juosta 10 km, että menee alta kympin. Pyrin pitämään kilsat 5:30 luokassa, jotta tarvittaessa olisi mahdollista kävellä pikkupätkiä. Onneksi ei tarvinnut kävellä ja vikalla kahdella kilsalla pystyin vähän kiristämäänkin. Maalissa kädet ylös, mitalli kaulaan ja syömään.  Maratoniin kului 3:48, mutta siinä on pari minuuttia vaihtoa. Loppu aika oli 9:52:57 ja sijoitus kuuden omassa sarjassa.

Tulokseen olen todella tyytyväinen. Kauden alussa tavoite oli Kalmarissa alta kymmenen, mutta siinä kävi miten kävi. Syksyn harjoituskausi oli todella rikkonainen, joten täällä tavoite oli vain läpipääsy. Se, että kympin raja meni rikki, on hienoa ja antaa rutkasti lisämotivaatiota treenata kohti ensi kesää.

Kisa oli kokonaisuutena erittäin hyvin järjestetty. Vähän särjestelyissä oli manjaana-meininkiä, mutta kun otti asiat lunkisti, kaikesta selvisi. Reitit oli hyvin merkitty ja todella nopeat. Suomalaisia oli myös todella paljon kannustamassa ja tästä saikin paljon lisäpuhtia matkan varrella. Ensi vuoden kisaan tuli myös ilmottauduttua ja sillon tavoitteena on paikka Konalla. Nyt alkaa ylimenokausi ja kevyen harjoittelun aloitan parin viikon päästä. Seuraavaan pääkisaan on kumminkin vuosi aikaa.