Ahvenanmaa ja Kangasala triathlon

(lisää kuvia kun pääsen toimivan netin pariin)

Joroisten jälkeinen viikko on hurahtanut tosi nopeasti. Varsinaisesti reeniä ei ole kauheasti tullut tehtyä, mutta palauttavaa retkeilyä senkin edestä. Sunnuntai meni täysin levätessä ja maanantainakin kävin vain hieman pyörittelemässä maantienpyörällä.

Tiistaina lähdettiinkin sitten Laurin kanssa pyöräilemään Turun saaristoon. Olin aluksi lähdössä reissuun yksin, mutta suureksi yllätyksekseni Lauri lähtikin mukaan. Tiistaina aamusta autolla Naantaliin. Siellä reput selkään ja pyörän päälle. Kello oli tässä kohtaa noin 10 ja tarkoitus oli ehtiä 15:30 Galtbystä  lähtevään laivaan, jonne oli noin 90 kilsaa matkaa. Eka etappi Turkuun taittui nopeasti ja Turun ohituskin meni kivuitta. Aurajoki kyllä näytti niin likaiselta, että ei siellä viittis uida eli päätös mennä Finntriathlon Tahkolle puolimatkalle on aivan oikea.

Turusta jatkettiin kohti Paraista ja siitä saaristo rengastietä kohti Nauvoa. Alkumatkasta oli todella hyvin pyöräteitä, mitä oli auringonpaisteessa kiva ajella. Paraisten jälkeen joutui ajelemaan maantietä, mutta tämäkään ei haitannut menoa. Tie oli hyvässä kunnossa ja autoilijat kunnioittivat pyöräilijöitä. Noin kymmenen kilsaa ennen Nauvoa oli ensimmäinen lossi. Pyörällä sai puikkelehtia autojonon ohitse ja hypätä ensimmäisenä lossiin. Lyhyen matkan aikana ehdittiin jutella konkaripyöräilijöiden kanssa ja saada monta hyvää käytännön vinkkiä. Lossin jälkeen painettiin hirmuvauhtia Nauvoon, missä syötiin hieman ja täydennettiin vesivarastot. Tässä kohtaa oltiin hyvin aikataulussa. Nauvosta jatkettiin kohti Korppoota. Jo valmiiksi hiljainen liikenne loppui oikeastaan kokonaan Nauvon jälkeen ja saatiin tykittää tyhjää banaa seuraavalle lossille asti. Taas muutaman minuutin lossimatka ja matka jatkui. Saavuttiin Galtbyyn satamaan noin tunti ennen laivan lähtöä. Ehdittiin rykäistä vielä kahvit ”satamassa” ennen kun sujahdettiin laivan kitaan.  Laiva oli pieni, mutta noin pitkän päivän päätteeksi pari tuntia vierähti mukavasti. Kuuden maissa saavuttiin Kökarin saarelle. Siellä oli edessä vielä 10 kilsan pyörämatka saaren toiseen päähän. Siellä meitä odotti pieni mökki. Majoittumisen jälkeen pihville komiaan maisemaravintolaan. Iltasella vielä kierrettiin jalan saarta ja rillattiin iltapalaksi makkarat.

Aamulla kello soi 5:20, sillä laiva lähtisi 6:30 ja sinne oli 10 kilsan tempo vielä ajettavana. Nopeasti kamat kasaan ja pyörän päälle. Melkoisen haipakkaa tuutattiin satamaan ja siellä laiva olikin jo valmiina. Laivalla sitten aamukahvit nassuun ja vähän lepoa. Ysin jälkeen oltiin Ahvenanmaalle Långnäsin satamassa. Laivamme takasin Naantaliin lähtisi samasta satamasta kello 14:00. Meillä oli siis yli viisi tuntia aikaa. Ei kun taas pyörän päälle ja 30 kilsaa vastatuuleen Maarianhaminan kaupunkiin. Vähän aikaa pyörittiin kaupungissa ja sitten pizzalle. Pizzaa odotellessa soittelin Finnlinesille ja kyselin moneltako satamassa tulisi olla. Aamulla kun siellä oltiin ei näkynyt ristin sielua, eikä mitään lappuja jne. Virkailija totesi, että viimeistään puolitoista tuntia ennen. Tässä kohtaa kello näytti jo melkein puolta kahtatoista. Loput pizzasta nopeasti naamariin ja pyörän päälle. Edessä oli 30 kilsaa ja aikaa noin tunti. Reitti oli ylämäkivoittoinen, mutta onneksi myötätuuli helpotti matkaamme. Lopulta saavuimme satamaan 12:25 eli viisi minuutti etuajassa. Kello tuli 12:30 ihmeteltiin ettei ketään näy missään. Lopulta kysyttiin karavaanarilta, missä checkin pitää tehdä. Totesi, että virkailija tulee sitten ennen laivan lähtöä. Odoteltiin sitten auringon paisteessa tunteroinen ennen kuin ensimmäinen virkailija tuli paikalle J. No lopulta päästin laivaan. Laivassa nautittiin maittava ateria ja melko nopeasti saavuttiin Naantaliin.  Siellä vielä lyhyt siirtymä autolle ja sillä takaisin Manseen.

Ekana päivänä pyörää tuli noin 100 kilsaa ja toisena reilu 70. Jos joku on tällaiselle reissulle lähdössä, kannattaa laivat varata ajoissa niin ei tarvi herätä niin aikaisin, vaan pääsee inhimillisempään aikaa laivalle.  Muuten saaristo tarjosi kyllä hienon kokemuksen ja toivottavasti pääsen sinne myös uudestaan polkemaan.

Saaristossa vierähti siis tiistai ja keskiviikko. Torstaina ja perjantaina kokeilin varovasi kaikkia kolmea lajia ja mietin voisiko lauantaina yrittää kisata joko Kangasala triathlonissa tai sitten Viikinsaaren ympäriuinnissa. Peruutuksen kautta sitten tuli mahdollisuus mennä kisaamaan Kangasalle ja mikäs sen hienompaa päästä tykittämään harjumaisemiin ja kerrankin lähelle kotia.

Startti oli vasta 15:00 eli aamusta kerkesi käydä noin tunnin kevyellä herättävällä lenkillä. Sitten lounas ja kisapaikalle ihmettelemään. Paikalla olikin jo täysi hulina, kun lyhyemmän matkan startti oli käynnissä. Kisaa seuratessa hoidin ilmoittautumisen ja kävin tutustumassa pyörälenkkiin. Matkoina Kangasalla oli 1000m  uinti 30 km pyörää ja 8 km juoksua. Lopulta olikin startin aika. Uinti lähti käyntiin todella surkeasti. Olo oli kuin lahnalla enkä liikkunut ollenkaan. Ajattelin vain, että en ole palautunut Jortsulta, ja tulee pitkä iltapäivä. Jotenkin selvisin rantaan ja hilpaisin pyörälle. Pyörällä watit näyttivät heti ihan mukavilta ja rupesin saamaan juonesta kiinni. Johdin tässä kohtaa kisaa. Kuohun harjun jälkeen viestijoukkueessa kisaava pyöräilijä sai minut kiinni. Löin kantaan ja noin kymmenen kilsaa oli perässä peesiväliä kunnioittaen. Kun saavuttiin Tiihalaan, jalat tuntuivat todella hyviltä ja lähdin keulaan. Sainkin pienen eron aikaiseksi ja ero pysyi vaihto alueelle saakka. Vaihtoon tulin siis kärjessä ja tossuja vaihtaessa viestijoukkueen pyöräilijäkin tuli vaihtoon ja pääsin juoksuosuudelle idolini Pauli Kiurun kanssa rinta rinnan. Tuuttasin ekaan nousuun heti kunnolla ja sain noin 10 metriä hyvää. Pitkällä laskuosuudella Pauli rullasi kiinni ja vähän matkaa jatkettiin kahdestaan. Lopulta nuoruus voitti, ja sain eroa aikaiseksi. Kääntöpaikan jälkeen huomasin eroa olevan noin 100 metriä ja seuraavaan yksilökisaajaan melkein kilometri. Jatkoin juoksua, ja sehän kulki. Viimeviikkoinen hyvä juoksu Jortsulla ei ollut sattumaa vaan nyt kulki taas. Sain Garminiin jatkuvasti alle nelosen kilsoja. Koko juoksun paluumatkan vastaan tuli iloisia triathlonisteja ja kaikki kannustivat toisia. Lopussa yritin vilkuilla missä Pauli tulee, mutta ei häntä enää näkynyt. Rullasin maaliin ja olin tyytyväinen suorituksesta. Jortsulta oltiin sittenkin palauduttu.

Kangasalan Triathlon oli todella mukava tapahtuma. Kisakeskus oli todella kompakti eikä kulkemisiin ja vaihtoihin mennyt aikaa. Reitit olivat kanssa todella upeita ja mukavia. Pyörällä muutamassa risteyksessä oli hieman epäselvyyttä mihin mennään, mutta ei se ole niin vakavaan tällaisissa kisoissa. Ensi vuonna, kun järjestäjilläkin on enemmän kokemusta, kisa on taas varmasti parempi.  Toivottavasti itsekin pääsen viivalle ensi vuonna.

Seuraavat kaksi viikkoa onkin sitten luvassa todella kovaa raastoa kohti Barcelonaa. Kisaan vielä Tarmo triathlonissa, Kuopion olympiamatkalla ja Tahkon puolikkaalla. Noihin kisoihin en kevennä, vaan otan ne hyviä kovina harjoituksina.